Avioehto

Kuinka monella avioliitossa elävällä lukijallani on avioehto? Jos ei ole, niin miksi ei ole? Suomessa Tilastokeskuksen mukaan puolet avioliitoista päättyy eroon, siis joka toinen liitto. Jos ei ole tehnyt avioehtoa, lienee pakko uskoa sokeasti siihen, että oma liitto kuuluu siihen onnelliseen 50%:iin, joka kestää, kunnes kuolema meidät erottaa… mutta… voiko niin sokeasti uskoa? Tai kannattaako uskoa?

Olin jo vuosia katsellut kaveriporukastani ystävääni, joka oli muuttunut iloisesta, eloisasta henkilöstä, sanotaanko, hieman tylsähköksi ja vakavaksi naiseksi, ja monesti pohdin miksi. Johtuiko se meistä muista, koska meidän juttujemme taso oli välillä kuin 16-vuotiailla ja  tämä vain oli kasvanut aikuiseksi? Vaati aika monet löylyt ja avantouinnit, ennen kuin syy toisen muuttuneeseen persoonallisuuteen paljastui: hänen puolisonsa oli pettänyt häntä vuosikausia eikä hän häpeältä ollut kyennyt sitä kertomaan kenellekään. Ystäväni, joka oli se naisporukkamme kaunein, teinivuosista lähtien se kaikista halutuin miesten keskuudessa, oli päätynyt tilanteeseen, jossa hänet oli korvattu toisella naisella… Kun kysyin, mikseivät he yksinkertaisesti eroa, vastauksena oli raha. Mies oli liiton aikana ostanut metsää, maata ja kesämökin sekä kasvattanut muhkean sijoitussalkun. Aina, kun pariskunta oli erosta keskustellut, mies oli luvannut lopettaa sivusuhteensa. Ystäväni epäilikin, ettei mies halua erota, koska menettäisi puolet omaisuudestaan. Ystävälläni puolestaan ei ole ollut voimavaroja viedä eroa maaliin ja hän on sinnitellyt lasten takia. Kuinka paljon sinua kirpaisisi jakaa liiton aikana hankkimasi omaisuus? Ja ei, tässä tapauksessa en ole miehen puolella. Olen ystäväni puolella. Mies itse on ajanut liittonsa siihen pisteeseen, että ystäväni on viimein laittamassa avioeron vireille. Koska avioehtoa ei ole, mies pääsee kuin pääseekin pulittamaan puolet omaisuudestaan.

Herra, jota olen tapaillut tässä reilun kuukauden ajan friends-with-benefits-mielessä onkin osoittautunut naimisissa olevaksi mieheksi. Kahden lapsen sijaan hänellä onkin kolme lasta eikä hän asukaan siellä, missä oli kertonut asuvansa. Lyhyessä ajassa tuli aika paljon itselleni sulateltavaa, vaikka en ole etsimässä parisuhdetta. Hän on alun tuttavuuden jälkeen kertonut aika paljon omasta tilanteestaan ja yllätys-yllätys hänenkin ainoa syy pysyä liitossaan on raha. Hän puolestaan on perinyt vanhemmiltaan puolet maatilasta ja metsäpalstasta ja ostanut toisen puoliskon sisareltaan. Kesät hän viljelee tuotteita myyntiin ”sivubisneksenä” (yrityksen liikevoitto oli viime vuonna 199k, joten ihan kiva pieni ”sivubisnes”) ja varsinainen leipä tuodaan pöytään tekemällä reissuhommia joka toinen viikko. Hän totesi, ettei hän voi mitenkään erota ja antaa puolta kaikesta lastensa äidille. Minä taas katson suu auki, että mitä helvettiä. Ymmärrän, että jos olet itse kaiken omaisuuden hankkinut (jo ennen avioliittoa), niin minkä helvetin takia et ole tehnyt avioehtoa? Mutta. Sitten minussa on se puoli, joka miettii, mikä on naisen arvo avioliitossa? Minkä arvoinen on se ihminen, joka on tällekin miehelle synnyttänyt kolme lasta ja hoitaa heitä yksinhuoltajan omaisesti joka toinen viikko, kun mies on reissuhommissa ja sen lisäksi pettää häntä? Eikä viitsitä edes mennä siihen moraaliseen puoleen minussa, joka edelleen tapailee miestä, vaikka sain kuulla hänen olevan naimisissa…

Kenen etu on roikkua onnettomassa avioliitossa rahan takia? Olisivatko asiat olleet helpommin ratkottavissa avioehdolla? Tyhmä se olin minäkin ensimmäisellä kierroksella. Toisella kertaa tein avioehdon ja vitsit, miten helppoa eroaminen olikaan. Omille lapsilleni olen jo hyvissä ajoin aloittanut asiasta puhumisen. Se, että puolet liitoista päättyy eroon, on aivan järkyttävän paljon. Olipa sitten mies tai nainen, oma tulevaisuus kannattaa turvata sillä yhdellä paperilla, avioehdolla. Jos asiat menevät päin männikköä, on edes joku turva, millä pääsee omaa elämäänsä jatkamaan. Ja toisaalta, jos se toinen osapuoli ei ole kyennyt hankkimaan mitään omaisuutta liiton aikana, voiko silloin oikeasti olla oikeutettu toisen rahoihin? Mutta tämä pätee vain siinä tapauksessa (minun mielestä), että se toinen on osallistunut elämisen kustannuksiin yhtä paljon. Ei siis voi olla niin, että nainen esimerkiksi hankkii kaikki lasten tarvikkeet ja mies ostaa samalla summalla itselleen osakkeita. Tai että mies kustantaa kaiken ja nainen ostaa omilla rahoillaan lisää kosmetiikkaa vessan kaappiin sekä lisää rätei ja lumpui vaatekaappiin. Vai mitä mieltä sinä olet?