Onko omistusasunto ainoa oikea vaihtoehto asumismuotona?

Olen seurannut uutisointia, miten oman läänini kunta joutui Valtioministeriön selvitykseen palveluiden järjestämisen takia. Kunta kärsii monen muun (itseasiassa kaikkien!) samaan lääniin kuuluvien kaupunkien tapaan muuttotappiosta ja alhaisesta syntyvyydestä. Joku tovi sitten Yle uutisissa näytettiin miten eräässä pohjoisen kunnassa uudehkoa omakotitaloa ei saada myydyksi, koska ostajia ja kuntaan muuttajia ei yksinkertaisesti ole.

Meille suomalaisille on toitotettu vuosikymmeniä, miten järkevää on säästää omaa asuntoa varten. Omistusasunto on mielletty varallisuudeksi, josta saa turvaa vanhuuden kynnyksellä. Kirjoittelin taannoin koulutehtävää yamk-opintoihini liittyen, jossa pohdin sitä, miten esimerkiksi oma lapsuudenkotini kerrostalossa, 4h + k, oli arvoltaan 10 vuotta sitten 100.000 euroa äitini kuoltua. Kun isäni kuoli kuusi vuotta myöhemmin, asunnon arvo oli enää 42.000 €. Hiljan lapsuudenkotini yläkerrasta laitettiin myyntiin samankokoinen asunto 9.000 eurolla. Toki tähän 70-luvun kerrostaloon oli tulossa putkiremontti, mutta 10 vuodessa asuntojen arvo oli tippunut 90 %. Mietinpä sitäkin eläkeläispariskuntaa, joka osti lapsuudenkotini tuolla 42.000 eurolla ja minkä verran heitä ketuttaa asunnon arvon romahtaminen vain neljässä vuodessa.

Kun itse ostin tammikuussa rivitalon pätkäni, pohdin paljon sitä, kuinka paljon tähän kannattaa tehdä remonttia ja sitä, saanko omiani edes takaisin. Muistissa on edelleen rintamamiestalon remontti, johon hassasin 50.000 euroa saamatta senttiäkään takaisin. Nykyisessä asunnossa remonttini koostui maaleista, tapeteista ja yhdestä kaapista. Lattiat tekisi mieli uusia ja keittiötä päivittää, tosin kevyesti. Mutta saanko rahojani takaisin? Lapset asuvat tässä enää max 5 vuotta eikä yksin kannata asua 100-neliöisessä asunnossa.

Jonkin verran olen miettinyt sitäkin kannattaako asuntolainaan tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä vai säästäisikö/ sijoittaisi ne rahat mieluummin, jos asunnon myynnistä ei saakaan niin paljon kuin toivoisi. Ja kun jossakin vaiheessa myyn tämän, kannattaako uuden asunnon ostaminen? Koen, että enää minulla ei ole varaa samanlaisiin taloudellisiin virheisiin, joita viime vuosina on tullut tehtyä. Vai muuttaisiko sitä lasten perässä heidän opiskelukaupunkiin vuokralle tai aso-asuntoon. Niistä pääsee helpommin eroon kuin omistusasunnosta. Todella tarkkaan sitä varmastikin joutuu pohtimaan, että mistä ja millaisen asunnon hankkii. Lasten kanssa en ole koskaan ajatellut, että ostaisin meille kodin myyntivoitto silmissä kiiluen. Olen kuvitellut aina ostaneeni meille sen lopullisen kodin, mutta metsään on valinnat menneet 😉 Jäätyäni nyt yksin, huomaanpohtivani näitä asioita erityisen paljon.

Onko ketään muuta mietityttänyt se, saako omasta kodista omansa takaisin myydessä ja onko omistusasunto enää kannattavaa?