Joulukuun kuukausikatsaus

Hyvää alkanutta uutta vuotta!

Itseään on hirveän helppoa huijata ja kuvitella, että vaikkapa minun kolmen hengen talouden ruokamenot ovat 450€/kk. Näin sanoo Lidlin äppi, mutta kun lähtee porautumaan oman tilin tietoihin, huomaakin käyneensä vähän Tokmannissa, vähän Cittarissa ja pikkuisen Prismassa. Näistä alkaakin kertyä aikamoinen summa jo tuon 450 euron päälle. Siksi ajattelin tarkastella kuukausittain kuukausikatsauksessa mihin se raha oikein katoaa. Aiemmassa postauksessani ehkä huomasit, että minulla pitäisi kaikella logiikalla jäädä aika yli tonni jemmaan rahaa, mutta ei vain jää. Alla raa’at luvut siitä, minne se raha oikein katosi.

Tuloni olivat joulukuussa poikkeukselliset: käytin joulukuussa yhden palkattoman päivän henkilökohtaiseen menooni, minkä takia palkka on aavistuksen pienempi. Lisäksi sain harrastuksestani kilometrikorvauksia 160,80 €. Näiden lisäksi sain perintöä 2,5 vuotta kestäneen pesänselvittelyn ja jaon myötä 10.141,31 euroa. Älä kuvittelekaan, että tämä olisi puhdasta nettoa. Tämä summa on käytännössä sama summa, joka minulta on mennyt lakimiehen kuluihin sekä perintöveroihin. Kerron tästä saagasta myöhemmin lisää.

Tulot joulukuussa: 13.643,15 euroa

Jos oli tuloja, oli myös menoja. Ostin itselleni hieman suuremman joululahjan: rivitalon pätkän.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:	€	YLIMÄÄRÄISET MENOT:	€
Vuokra (sis. vesimaksun)	941,43	Lapset	95,97
Sähkö	86,23	Bensa	144,16
Puhelin (oma + lasten)	66,89	Joululahjat	112,40
Netflix	9,49	Veikkaus	20,00
Spotify (perhe)	19,99	Ulkona syöminen	88,40
Ruoka- ja päivittäistavarat	840,89	Ilmankostutin	57,60
Laskutili	556,14	Pojan parturi	25,00
Lasten kk-raha	64,00
Pojan kuntosalijäsenyys	39,90
Vuokravarasto	76,00
Yhteensä	2 700,96		543,53

Menot joulukuussa: 3.244,49 euroa

Menoista puuttuvat vielä sijoitukset sekä asuntokauppa.

Ruokakulut olivat suuret joulusta johtuen. Suklaa oli tänä vuonna aivan järkyttävän kallista ja vaikka ostimme sitä maltillisesti, huomasin että suklaaostot olivat kymppejä. Minulla on omakotitalon myynnin jälkeen ollut vuokravarasto, koska kaikki perintöhuonekaluni, joista en ole ollut valmis luopumaan, eivät mahtuneet nykyiseen kolmiooni. Tyhjennän varaston tammikuun muuton yhteydessä ja katson mitä teen kaikelle sille tavaralle, joka ei enää uuteen kotiini mahdu. Säännöllisten menojen suhteen ruokaostokset olivat siis poikkeuksellisen suuret ja tylsänä kuluna vielä tuo varasto.

Laskutilille siirsin normaalia enemmän rahaa, sillä tyhjensin laskutilin aika tehokkaasti marraskuussa joululahjoihin. Laskin, että tuolla summalla saa tammikuussa tulevat laskut maksettua.

Mutta entäpä nämä ylimääräiset ostot? Hieman jopa hävetti kirjata näitä ylös. Veikkaus 20 €? Joskus sitä sortuu typeriin ja epätoivoisiin yrityksiin saada paikkausta talouteensa. Onneksi tämä ei ole tapani.

Yllättävää oli se, että vaikka lapseni saavat 32 €/kk kuukausirahaa, he ovat onnistuneet kinuamaan lisää rahaa lähes satasen edestä. Tyttäreni varsinkin on täysi hulttio rahojen suhteen ja hän polttaa tuon kk-rahan välittömästi kosmetiikkaan. Tätä onkin hyvä jäädä seuraamaan.

Olin ostanut joululahjat jo marraskuussa, mutta kolme lahjaa oli vielä ostamatta. Näistä kolmesta kukin sai kukin 20 euron arvoisen lahjakortin ja sisarenpoikani 50 € käteistä. Postimerkki maksoi näköjään 2,40 €.

Ulkonakin tuli käytyä syömässä… Ilmankostutin oli pakollinen hankinta, sillä joka aamuinen nenäverenvuoto ei ole hauskaa.

Sijoitukset	€
Nordnet Suomi Indeksi, lapset	30,00
Nordnet Suomi Indeksi	20,00
Seligson Pharma	25,00
Seligson Brands	25,00
Osakkeet	0
Yhteensä	100€

Yritän aina laittaa pieniäkin summia sijoituksiin, vaikka miten tiedän kuukaudesta tulevan tukalan taloudellisesti. 100 euroa oli joulukuun saldo.

Asuntokaupat

Ostin rivitaloneliön 108.000 eurolla, josta omarahoitusosuus oli 10.800 euroa. Tähän päälle tulivat varainsiirtovero (1.620€), osakkeiden sähköinen merkintä Maanmittauslaitokselle (381,02 €) ja myyjän sähköiseen kaupankäyntiin liittyvät kulut, kaikki yhteensä 98.002,95.

Koska pesänjakajamme koko pesänselvityksessä oli yksi saamattomimmista ihmisistä ikinä, jouduin siirtämään vuorokaudeksi luottokortiltani 4.000,00 euroa varuiksi kattaakseni kaikki asunnon ostoon liittyvät kulut, sillä säästötililläni ei ollut tarpeeksi rahaa. Tästä pesänjakoshowsta on tosiaan jatkotarina luvassa. Perintörahat tulivat kuitenkin juuri samana päivänä kuin kaupat tehtiin, mutta tuo vuorokauden kestänyt laina luottokortiltani maksoi minulle vielä ylimääräiset 124,49 euroa, jonka maksoin säästötililtäni.

Tämän lisäksi asuntooni kohdistui taloyhtiön laina (10.234,41 €), joka maksettiin juuri ennen aattoa pois. Tämä summa maksettiin asuntolainalla.

Varallisuus 31.12.24	€
Osakkeet	0,00
Indeksirahastot	341,86
Hätävara-tili	5.363,26
Asunto	108.000
Kiinteistö	22.500
Asuntolaina	- 95.416,34
Yhteensä	40.788,78

Joulukuun kuukausikatsaus on siis poikkeuksellinen eikä tammikuukaan tule olemaan vielä sellainen, josta näkisin, miten pystyn lähtemään kasvattamaan omaa varallisuuttani määrätietoisesti. Jotenkin lukujen kirjaaminen jo tähän postaukseen oli hyvin silmiä avaavaa. Kuvittelin, että olen tehnyt kulujen karsintaa jo tehokkaasti, mutta näköjään karsittavaa riittää yhä.

Sijoitustavoite

Mikäli olet lukenut blogiani alusta alkaen, tiedät hieman taustaani. Rahan säästäminen ja sijoittaminen eivät ole olleet koskaan ongelma, mutta olen tehnyt taloudellisesti todella surkeita valintoja. Tuleen en ole koskaan kuitenkaan jäänyt makaamaan, enkä tee niin nytkään. Aloitan ainoastaan alusta.

Hätävaratili

Hätävaratilini sijaitsee eri pankissa kuin käyttötilini. Minulla on turvallinen olo, kun tällä tilillä on 10.000 €, joka vastaa noin kolmen kuukauden palkkaani. Mikäli esimerkiksi jokin kodinkone hajoaa, teen hankinnan täältä, mutta paikkaan puuttuvan saldon hetimiten.

Tilin saldo: 5.363,26 €, tavoitteesta puuttuu 4.636,74 €

Maksoin asuntoni 10 %:n omarahoitusosuuden tältä tililtä, ja siksi tili on tällä hetkellä vajaa. Tällä tilillä on niin suuri merkitys omalle hyvinvoinnille, että huomaan olevani jopa stressaantunut, kun tililtä puuttuu lähes puolet sen saldosta.

Tälle tilille on tarkoitus säästää tuon 10.000 euron rajapyykin jälkeenkin, mutta maltillisemmin. Puuttuvan osuuden säästäminen on kuitenkin priority-listani ehdoton tavoite 1.

Laskutili

Kerroin laskutilistäni jo hieman täällä. Laskutili sijaitsee samassa pankissa kuin hätävaratilini. Tänne kerrytän joka kuukausi rahaa niitä laskuja varten, joita ei tule kuukausittain. Näitä ovat:

• kotivakuutus
• autohuolto
• autovakuutus
• rengashotelli
• reserviläisliiton maksu
• työttömyyskassan (YHT) maksu
• piilarilinssitilaus

Tilin saldo: 571,10 €

Vaikka em. maksuista tulee kuukaudessa maksettavaa 189,24 €, olen päättänyt maksaa sinne 300 €/kk. Tuolla erotuksella, 110,76 €/kk, voi maksaa esimerkiksi ensi joulun joululahjat, kummilasten syntymäpäivälahjoja, oman terveydenhoidon kustannuksia, joita työterveys ei kata jne.

Tilin saldo on vuoden vaihteessa pieni, mutta kattaa tammikuussa erääntyvät laskut. Tältä tililtä tuli kustannettua tämän vuoden joululahjat.

Indeksirahastot

Koska itselläni ei tällä hetkellä ole rahaa sijoittaa osakkeisiin, olen tylsä ja säästän indeksirahastoihin. Tilanne muuttunee vielä ajan saatossa, mutta nyt porskutetaan alkuun indeksirahastoilla. Indeksirahastoja minulla on tällä hetkellä kolme:

• Nordnet Suomi Indeksi

Saldo 95 €

• Seligson & Co Global Top 25 Brands

Saldo 130,63 €

• Seligson & Co Global Top 25 Pharmaceuticals

Saldo 116,23 €

Kuten huomaat, olen todellakin vasta aloittanut uudelleen sijoittamisen ja todella pienillä summilla. Palkastani lähtee automaattisesti 20 € Nordnetiin ja 25 € + 25 € Seligsoniin. Summia on tarkoitus nostaa, kun saan ensin hätävaratilini kuntoon ja muutosta aiheutuneet kulut kuitattua.

Indeksirahastojen on tarkoitus olla eläkepäivieni turva. Tavoitteena on myöskin laajentaa rahastokokoelmaa, mutta koska sijoitettavaa rahaa on tässä vaiheessa kovin vähän, en näe siinä järkeä.

Alin eläkeikäni on 67 v 2 kk, jolloin saisi eläkettä arviolta 2.328,67 €. Vertasin tätä tämän vuoden veroprosenttiin ja käteen jäävä osuus olisi itselläni n. 1.852,88 €.

Tavoite-eläkeikäni on 69 v 4 kk, jolloin saisin eläkettä arviolta 2.696,42 €, jolloin käteen jäävä osuus olisi n. 2.094,12 €.

Eläkkeen yläraja tulee vastaan, kun ikää on 70 vuotta. Tällöin eläke olisi 2.814,33 € ja käteen jäisi n. 2.157,68 €.

Aika hemmetin masentavia lukuja, sanoisin. Jos 10 vuotta sitten aloitettuani sijoittamisen, tavoitteeni oli olla asuntovelaton 40 ikävuoteen mennessä ja rahaa oli tarkoitus olla niin paljon, että pystyisin tekemään 4-päiväistä työviikkoa, tämän hetkinen tavoitteeni olisi päästä eläkkeelle jo ennen 67 ikävuotta sekä saada eläkettä sen verran, että eläkepäivistä voisi jopa nauttia.

En valitettavasti löydä lähdettä, mutta olen kirjannut talouden muistikirjaani (jep, sellainenkin löytyy), että sijoittamalla 250 €/kk vielä minun ikäisenä, voi eläkkeellä saada n. 500 €/kk lisän eläkkeeseen. Mitä nuorempana sijoittamisen aloittaa, sitä vähemmän tarvitsee sijoittaa eläkettä varten, mutta koska itselläni on aikaa tuo 27 vuotta eläkkeen tavoite-ikään, minulla alkaa jo aavistuksen olla kiire.

Toinen kirjaus, josta myöskään en ole lähdettä epäonnekseni kirjannut, on, että ihmisellä pitäisi olla iässäni jo 76.000 euron säästöt. 45-vuotiaana 114.000 euron ja 50-vuotiaana 152.000 euron. Minulla olisi ollut enemmänkin ilman rakkauskohelluksiani, mutta menneitä on ihan turha muistella, saati katkeroitua. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa ja eteenpäin mennään.

Eli tavoitteeni indeksirahastojen suhteen olisi saada säästösummaa nostettua 250-300 euroon kuukaudessa. Mitä enemmän, sen parempi luonnollisesti.

Asunto ja kiinteistö

Ostin joulukuussa rivitalon 108.000 €:lla hyvältä alueelta. Taloyhtiö on hyvin hoidettu ja asunto on remontoitu kauttaaltaan. Taloyhtiön velkaa ostohinnasta oli 12.128,39 €, josta suurin velka, 10.204,41 € saatiin onnekseni maksettua viime viikolla sen erääntyessä. Jäljelle jääneen velan saatan kuitata omistani asuntolainan sijaan maaliskuussa.

Olen asunut vuokralla kolmiossa talomme myynnin jälkeen ja olin ajatellut asua näin seuraavat 6 vuotta, jotka lapset mahdollisesti luonani vielä asuvat. Sen verran talokauppojen tappio kirveli itseäni, että ajattelin, etten halua enää ikinä omistaa yhtään mitään ja ottaa näin pahasti taloudellisesti turpiini.  Sain kuitenkin yläkertaan naapurin, jonka jatkuva älämölö ajoi minut lopulta siihen pisteeseen, että katsoin mitä myytäviä rivitaloja on lähimaastossa myynnissä, kävin yhdessä esittelyssä ja sanoin ”Otan tämän”.

Kieltämättä kolmion seinätkin alkoivat kaatua niskaani, vaikka ensimmäisen kerroksen asukkaana sain kesällä nauttia omasta pihasta. Kun olohuone on samalla makuuhuone ja työpaikka, ei töitä pääse ikinä karkuun ja elinympäristö jää kovin pieneksi. Tosin hyvin olemme näillä neliöillä pärjänneet ja olisimme pärjänneet sen kuusi vuottakin. Vuokran korotus oli vielä kolmas syy siihen, että totesin olevan järkevämpää maksaa omaa kuin vierasta. Neljäntenä vaakakupissa painoi ihan helvetin ahdas parkkipaikka, jossa naapurit parkkeeraavat aina autonsa siten, etten meinaa päästä autoon sisälle tai ulos.

Asuntolaina 95.416,34 €

Koska rivitalo on kauttaaltaan remontoitu ja hieman surukseni huomasin, että eläkkeellä oleva myyjä ei saanut asunnosta remonttiin käyttämiään rahojaan pois (asuntoon oli tehty myös rakenteellisia muutoksia), ajattelin, että minäkään en tähän asuntoon tule rahaa juurikaan sijoittamaan. Tapetointia ja maalausta joutunen harrastamaan, sillä rouvalla oli jos jonkin näköistä tilpehööriä ja hyllyä seinillä, mutta remonttibudjettini on satasia. Uuden sohvan joudun hankkimaan, mutta voi olla, että tuokin hankinta suoritetaan roskalavalta tai käytettynä. Koska asunto jää jo muutaman vuoden päästä, esikoisen lentäessä pesästä pois, ”suureksi”, en usko, että asuntomarkkinat meillä päin nostattaisivat älyttömästi asuntoni myyntihintaa. Tämän asunnon kohdalla puhutaan siis n. 5-10 vuoden asumisesta.

Oman asuntoni lisäksi olen kuolinpesän osakas setäni kiinteistössä yhdessä tätini ja sisareni kanssa. Kiinteistö on perintö- ja ositusasioiden takia ollut tyhjillään pian kolme vuotta ja vapautuu pesänjakajalta meille kuolinpesän osakkaille vuoden vaihteessa. Arvoa tällä kiinteistöllä ei ole kuin tunnepuolella. Jos tästä jää käteen 10.000 €, on se jo sinänsä saavutus. Perukirjassa osuudekseni on kirjattu 22.500 €. Tulen kirjoittamaan oman postaukseni tähän liittyvästä pesänjaosta myöhemmin.

Hätävaratilini	5.363,26 €
Indeksirahastot	341,86 €
Asunto	108.000 €
Kiinteistö	22.500 €
Velat	95.416,34 €
Yhteensä	40.788,78 €

Omaisuuteni arvo on tällä hetkellä 40,788,78 €, jota tosin kaunistaa ja vääristää tuo setäni talon perukirjan arvo. En ole lukuun tyytyväinen, mutta tällä mennään.

 

 

 

Ensin oli usko, toivo ja rakkaus

Kun viisi vuotta sitten erosin aviomiehestä numero 2, ja tätä lukiessasi pohtinet, että millainen kevytkenkäinen naisen hupakko täällä tätä blogia kirjoittaa (kerron tämän tarinan toiste), minulla meni taloudellisesti hyvin. Ostin ASO-osuuden asunnosta käteisellä (20.798€) ja tililläni oli 53.795,40€ rahaa. Lisäksi omistin äitini kuolinpesään kuuluvan asunto-osakkeen yhdessä sisareni ja isäni kanssa. Osa rahoistani oli ollut n. 30.000 euron arvoisessa sijoitussalkussani, mutta koska muutto piti tehdä salassa, aloin realisoimaan jo puoli vuotta ennen muuttoa omaisuuttani, jotta pystyin maksamaan ASO-osuuden, vakuusmaksun (1.444,25€) sekä hoitovastikkeen (752,09€/kk).

Olin asunut alle 10 vuotta vanhassa talossa, jonka arvosta osuuteni oli n. 125.000€, mutta koska olin suostunut kirjoittamaan typerän sopimuksen, jossa saan erossa talosta ainoastaan maksamani asuntolainan, enkä mitään muuta, millä olin talon arvoa nostanut. Niinpä sain siis tuon tililläni levänneen 53.795,40€.

Koska muuton piti tapahtua salassa, vaihdoin lennossa myös autoa, ettei minua ja lapsiani voitaisi keskisuurella paikkakunnalla auton perusteella löytää. Siihen hupeni 20.000€. Silti minulla meni omasta mielestäni taloudellisesti hyvin. Palkkani riitti kattamaan hienosti kaikki kulut ja sain säästöönkin rahaa. Aloitin sijoittamisen uudelleen.

Olen ollut erittäin epäonninen rakkaudessa, ja tämä on vaikuttanut suuresti omaan talouteeni. Teinkin toisen avioeron jälkeen miesanalyysiä. Juuret juontavat lapsuuteeni, jossa en ikinä riittänyt äidilleni. Sain kaikki teinivuoteni kuulla, miten minusta ei ikinä tule yhtään mitään ja miten arvoton olen. On aika helppoa, tuttua ja turvallista sujahtaa parisuhteeseen, jossa samaa mantraa hoetaan. Lasteni isän kanssa sain osakseni myös nyrkkiä, kuristamista, maalitauluna olemista, kun tavarat alkoivat lentää, ja kuulla olevani mm. ”vajaa” ja ”tyhmä”. Sen verran omasin itsetuntoa, että lähdin liitosta lastemme kanssa päätyäkseni pian toiseen perhehelvettiin, jossa miehen ex teki kaikkensa tuhotakseen liittomme. Ja hei, hyvin onnistuikin siinä. Pitäisi kiitos-kortti lähettää, koska häpeä esti liian kauan eroamasta aviomies numero 2:sta. Hävetti erota jo toisen kerran. Toki ei exä ollut ainoa syy eroomme, mutta hyvin suuri osa sitä. Tässä suhteessa en kärsinyt fyysisestä väkivallasta, mutta tässäkään liitossa en riittänyt omana itsenäni. Alipainoisena sain kuulla, miten perseeni roikkuu, koska en ole kolmeen päivään käynyt juoksulenkillä. ”Ai taasko sä syöt suklaata? Kai sä tajuat, että sä lihoat?”

Päädyin miesanalyysissäni siihen, että kierrän kaikki ns. alfa-urokset jatkossa kaukaa. Olin jo eräältä tutulta kiekkoisältä kysynyt mitä muroja hän lapsena söi, kun hän lähti mielellään vaimonsa kanssa Saksaan katsomaan balettia. Hän oli baletissa käymisestä huolimatta Mies. Ei mikään komea, hieman ylipainoinen, mutta ystävällinen, jämäkkä ja luotettava. Hänen ei tarvinnut esittää mitään, toisin kuin aika monen muun kiekkoisän, jotka uhkuivat testosteronia. Sieltä kiekkokaukalon reunoilta minä sitten pongasin yhden tutun isän, joka jäi liian usein katsomaan perääni, kun poikani treenien aikana painelin lenkkipolulle juoksemaan. Tästä alkoi seuraava parisuhteeni. Ennen kuin huomasinkaan, tajusin muuttavani yhteen uusperheeseen, remontoivani säästöilläni vanhaa rintamiestaloa ja kustantavani 7-henkisen perheen kustannuksia. Avopuolisoni osoittautui äärimmäisen huonoksi rahankäyttäjäksi ja kun lopulta päätimme, että muutamme takaisin omiin osoitteisiin, huomasin olevani puilla paljailla. Parisuhteemme ei muuton myötä päättynyt, mutta talous- ja uusperhekurjuus kyllä. 

Kolmea av(i)oliittoa myöhemmin olen viimein tullut järkiini ja päättänyt, ettei yksikään mies tule enää asumaan kanssani saman katon alla ja kenenkään muun taloutta en tule jatkossa kustantamaan, poislukien omat lapseni.

Asuttuani nyt puoli vuotta vuokralla, löysin ikioman asunnon, jonne muutan heti vuoden vaihteen jälkeen. Tästä alkaa taas matkani kohti vaurastumista!