Syksy

Tätä kirjoittaessani on sunnuntai ja heräsin ennen viittä aamulla. Koska joudun arkisin heräämään töihin joka aamu viideltä, kroppa jättää näköjään saman asetuksen päälle viikonloppuisinkin, ellen sitten ota unilääkettä, ja siihen haluan tukeutua mahdollisimman harvoin. Olen luonteeltani ongelmanratkaisija. Kun jokin asia on pielessä, pyrin muuttamaan sitä. Tämä syksy on ollut aika kaamea, mutta yhä on pää pinnalla! Mitä tulikaan tehtyä...

Luovu siitä, mikä ei tuota enää iloa. Kevään, kesän ja loppu kesän podin työuupumusta vanhaa työtäni kohtaan ja se viha oli jossakin niin syvällä, että kun vedin rakasta harrastustani erään elokuisen viikonlopun ajan, ja josta normaalisti olen aina voimaantunut, huomasinkin voimaantumisen sijaan olevani vihainen. Niin vihainen, että ilmoitin, etten aio enää toimia tämän kurssin vetäjänä. Viha juontui kurssin kouluttajista, naisista, jotka joko eivät tulleet keskenään toimeen tai jotka kyseenalaistivat joka ikistä päätöstäni. Kun annoit ohjeistuksen toimia tietyllä tapaa, eikö joku naisista lähtenyt soveltamaan. Onneksi kurssilaisten antamassa kurssipalautteessa näkyi ja kuului nämä soveltamiset. Olen jo kuusi vuotta tätä viikonloppua jumpannut ja muovannut sitä palautteen mukaan, uudistanut ohjelmaa, ja kuvittelin, että kun kaksi haastavinta kouluttajaa oli poissa, kurssin ilmapiiri olisi hyvä. Sainkin tilalle kaksi uutta haastavaa kouluttajaa, jotka sotkivat pakkaa sitten aikaisempienkin edestä. Sitä, ottavatko kouluttajat palautetta vastaan tai ymmärtävätkö sitä edes, onkin toinen asia. Tämän lisäksi se, että olin tehnyt jo hyvissä ajoin kurssille tilaukset, jotka esihenkilöni oli hävittänyt, muokannut tai unohtanut, iskivät oman kipinänsä. Tyhjensin koko syksyn osalta kalenterini tästä harrastuksesta. Minulla piti olla seitsemän viikonloppua putkeen tätä rakasta harrastusta, kouluttamista ja johtamista, mutta tuon elokuisen viikonlopun jälkeen tuli mitta täyteen. Ei tämä tuota enää mielihyvää, vaan päinvastoin. En ole vielä irtisanoutunut kokonaan toiminnasta, mutta pohdin ainakin välivuoden pitämistä.

Vaihda työpaikkaa. Uusi työ on pitänyt arkeni ja osittain viikonloppunikin kiireisinä. Kun aamulla herää viideltä, lähtee juna-asemalle kuudelta, vetää täyden työpäivän ja on kotona illalla kuudelta, ei omaa aikaa ja arkea juurikaan jää elettäväksi. Siksi on ollut ihanaa, että viikonloput ovat olleet vapaina harrastukseltani. Uusi työ on paitsi antanut, myös ottanut. Olen ollut nuorten opetuksesta pois viimeiset 9 vuotta ja aika ällistyneenä seuraan sitä, miten kännykkä on kasvanut kiinni käteen, keskittyminen on huonoa ja jopa lääkehoidon kokeeseen tullaan täysin lukematta. Kun läpäisyprosentti oli pyöreät nolla, kysyin, oletteko edes kirjoja avanneet? Laitoin ryhmän täydentämään koevastauksensa ja seuraavassa uusintakokeessa oli kolme samaa kysymystä kuin edellisessä, ja joilla olisi kokeen läpäissyt. Tällä kertaa 4/16 läpäisi kokeen. Hallelujaa, terveydenhuolto! Näiden mussukoiden pitäisi läpäistä samat kokeet jatkossa työnantajan toimestakin 3-5 vuoden välein.

Vaikka työyhteisö on ihana ja nautin työstäni, ikäväkseni olen huomannut, että kärsin koulumme sisäilmaongelmista. Enkä ole ainoa. Palkka on mielestäni hyvä, ainoastaan veroprosenttini on loppu vuoden ajan liian korkea, mutta mietin kovasti sitä, miten pitkään terveyteni kestää. Onko hyvä palkka sen väärti, että mahdollisesti saan taas astmalääkkeet käyttöön? Toisaalta meillä on vuokratilat ja vuokrasopimus päättyy ensi vuonna, joten jos ja kun kaikki valittavat oireistaan, saattaisimme ehkä muuttaa muualle. Ehkä. Kaikesta huolimatta, tykkään työstäni ihan valtavasti ja töihin on joka aamu kiva lähteä.

Eroa. Vaikka parisuhteenitulikin päätökseen vastapuolen toimesta, huomasin hyvin nopeasti, miten oma mielialani kohentui ja olen paljon iloisempi. On aika raskasta kannatella masentunutta ihmistä vuosikausia. Olla se, joka yrittää järjestää asiat aina hyvin, maksaa kivoja juttuja, jotta saisi toisen iloiseksi. Tai olla se, joka aina odottaa kärsivällisesti, milloin toiselta liikenisi pieni hetki parisuhteellemme. Nyt kun eläminen toisen aikataulujen ehdoilla on poistunut, miten olenkaan nauttinut vapaista viikonlopuista! Oli myös aika karmaisevaa nähdä, miten paljon varmasti kuormitin ystäviäni sillä, että valitin heille jatkuvasti, miten syvältä parisuhteeni oli. Laittelen ystävilleni aivan erilaisia viestejä nykyään. Toinen asia, mikä on ollut tervettä huomata, minä en tarvitse ketään rinnalleni. Minun on hyvä olla juuri nyt näin.

Karsi elämästäsi energiasyöpöt. Kun olen alkanut psyykkisesti voimaan paremmin em. asioiden ansiosta, olen myös alkanut tekemään pesäeroa muihin kuormittaviin ihmissuhteisiini. Yksi heistä on sisareni. Vaikka olemme saaneet samat geenit ja samanlaisen kasvatuksen, olemme kuin yö ja päivä. Sisareni sairastui vakavasti ja vietti viisi viikkoa sairaalassa, josta osan teho-osastolla. Kun hänellä oli sairaudestaan parempia hetkiä, hän päätti oksentaa minulle pahaa oloaan ja koki myös tarpeellisena minun haukkumisen. Onneksi puhelimen saa äänettömäksi, ihmisiä estettyä jne. Luulen, että kunhan olemme saaneet kaupat setäni kiinteistöstä viimeisteltyä, emme juurikaan ole enää tekemisissä jatkossa. Emmekä me muutenkaan ole koskaan olleet erityisen läheisiä, joten loppujen lopuksi mikään ei tule muuttumaan. Tätini tulen kadottamaan elämästäni täysin sen jälkeen, kun viimeisetkin laskut kiinteistöstä on maksettu ja kauppahinta on tilillä.

Talous tasapainoon. Kun kaikki muut elämän osa-alueet ovat nyt tasapainossa, huomaan odottavani silmät suorastaan kiiluen viimeistä perintöäni, setäni kiinteistön kauppoja. Mikä mieletön psyykkinen vaikutus sillä onkaan, kun tietää saavansa taloutensa tasapainoon! Vaikka en ikinä ole ajatellut vaurastuvani kenenkään perinnöillä, tuntuu tämä tuleva 16.624,75 euroa taivaalliselta. Kauppahinnasta on siis jo vähennetty kiinteistönvälittäjän palkkio. Tuosta reilusta 16.000 eurosta osa on itselleni palautuvaa rahaa, sillä aiemmin joulukuussa saatu perintö ei riittänyt kattamaan kaikkia kiinteistön ja lakimiehen kustannuksia. Eikä tuo 16.000 euroa korvaa kuin murto-osan epäonnisissa talokaupoissa menettämääni summaa, mutta olen noista euroista enemmän kuin kiitollinen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Itsestäni tuntuu, että jokainen vuosi aikuiselämässäni on ollut jollakin tapaa kaaoottinen. Olen aina odottanut, että vuosi vaihtuu ja toivonut seuraavan vuoden olevan parempi. Tämän syksyn aikana olen sukeltanut syvälle itseeni ja pohtinut, miksi näin on ollut. Olen valtavan kiltti ihminen, joka herkästi reagoi muiden mielialoihin yrittäen parantaa muiden oloa. Siksi minusta tuli aikoinaan sairaanhoitaja. En halunnut, että kenelläkään olisi yhtä kamalaa elämää kuin mitä itselläni oli siihen saakka ollut. Silti omassa elämässäni en ole onnistunut tekemään itselleni sopivia ratkaisuja. En ole elänyt itselleni. Tämä syksy on onnistunut avaamaan silmiäni. Se, että työmatkoista tekee luksusta mukillisella take away-teetä ja äänikirjalla, saa minut lähtemään töihin hyväntuulisena ja onnellisena joka aamu. Tai se, että nyt viikonloput ovat minua varten, minua! Neulon, kuuntelen äänikirjoja, sukellan syvälle metsän uumeniin juosten tai kävellen, teen lapsilleni joka sunnuntai pellillisen pitsaa ja nautin heidän seurastaan… Aika pienestä se onnellisuus on kiinni. Ja silti… aika monta muutosta se kuitenkin vaati. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Vuoden vaihde häämöttää jo edessä ja ehkä se ensi vuosi tulee olemaan ensimmäistä kertaa elämässäni onnellinen vuosi.