Esikoiseni täyttää ensi vuonna 18. Olen hänen syntymästään lähtien säästänyt hänelle joka kk pieniä summia sekä laittanut syntymäpäivinä lahjaksi saadut rahat säästöön. Esikoiseni on myös kahtena kesänä ollut kesätöissä ja nämäkin rahat ovat säästötilillä.
Esikoiseni varallisuus näyttää tällä hetkellä tältä:
osakkeet 3.952
rahasto 1.553,00
säästötili 2.190,31
Yhteensä: 7.695,31
Koska lapsilisä päättyi 17 ikävuoteen, nuoreni saa Kelalta opintotukea lukio-opintoihinsa 43,15 euroa kuukaudessa. Opintorahan summaan vaikuttavat minun tuloni. Sovimme, että minä en enää jatkossa kuukausirahaa maksa, vaan nuoren kuukausiraha on jatkossa opintoraha ja tuon summan pitää riittää hankintoihin.
Tuo täysi-ikäisyyden lähestyminen on mietityttänyt itseäni nyt kovasti. Nuoreni on fiksu kaveri, mutta välillä hänelläkin pää leijuu pilvien yläpuolella ja pelkään, että sijoitussalkku isketään välittömästi lihoiksi ja lähdetään etelään kavereiden kanssa reissuun. Jos näin ei tapahtuisi, vaan nuori päättäisi jatkaa sijoittamista, seuraavana pohdituttavat lukion jälkeisten opintojen opintotuki ja -laina sekä osinkojen vaikutus opintotukeen. Toisaalta tänä vuonna osingot olivat vain 147,82 € (netto), joten ehkä murehdin tätä liikaa.
En aikoinaan lähtenyt hankkimaan lapsilleni osakesäästötiliä, sillä sijoitussalkku oli todella pitkään miinusmerkkinen ja osakkeet ymmärrykseni mukaan olisi pitänyt myydä ja ostaa uudelleen osakesäästötilin puolelle. Nyt piristystä osakkeiden suhteen on tullut mukavasti ja enää pari osaketta on miinumerkkisiä. Olen pohtinut olisiko viisautta myydä osakkeet nyt hyvällä voitolla ja siirtää vaikkapa indeksirahastoon vai yrittää saada nuori innostumaan osakesijoittamisesta niin, että hän jatkaisi vaikkapa vain osingoilla sijoittamista, jotta oma varallisuus karttuisi pikku hiljaa? Jatkaisinko itse yhä 15€/kk rahastosäästämistä täysi-ikäisyyden jälkeen? Salainen haaveeni oli saada molemmille lapsille 10.000 euron salkut kasaan ennen täysi-ikäisyyttä, mutta salaiseksi haaveeksi tämä jää ainakin esikoiseni kohdalla. Kuinka sinä toimisit?
Toinen asia, mikä tulee muuttumaan esikoiseni osalta hänen täytettyään 18 vuotta, on elatusmaksu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että etävanhemman ei tarvitse maksaa enää euroakaan lapsestamme, vaan minä kustannan kaiken jatkossa yksin. Nuori voi pyytää isäänsä kustantamaan osan kuluistaan, mutta isän ei ole pakko mitään maksaa. Elatusapua olen saanut 250€/ lapsi, mikä on isästä varmasti tuntunut isolta kuluerältä kuluneet 13 vuotta. Vertauksena Kela maksaa 198€/ lapsi elatusmaksua, mikäli etävanhempi kieltäytyy maksamasta elatustukea, ja perii tämän ulosoton kautta. Olen siis alimpaan mahdolliseen elatustukeen verrattuna saanut 104€/kk enemmän kuin mitä olisin Kelan kautta saanut.
Esikoiseni haave on päästä yliopistoon opiskelemaan ja mitä julkista keskustelua tällä hetkellä on seurannut, yliopisto-opintoja varten opintolainaa otetaan keskimäärin 26.000 euroa. Lainan kokonaiskustannukset mukaan lukien, hintalappu voi olla jopa yli 40.000 euroa. Ei paljon yksinhuoltaja-äitiä naurata eikä varmasti opiskelijoitakaan. Tähänkin peilaten olen miettinyt, että pitäisikö nuoreni yrittää selviytyä säästöillään opinnoistaan mahdollisimman pitkään, sitten, kun sen aika koittaa, vai ylläpitää sijoitussalkkua sivussa ja elää puhtaasti lainarahalla?
Äitinä sitä kovasti haluaisi, että lapsi saisi hyvät eväät omaan elämäänsä ja saisi vauraamman elämän kuin mitä itsellä on ollut. Ja vaikka miten on yrittänyt lapsistaan kasvattaa fiksuja rahankäyttäjiä, ikinä ei voi etukäteen tietää, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun hartaasti säästetyt eurot siirtyvät nuoren käsiin.
Pohtiiko joku muu samankaltaisia asioita ja miten olette näitä asioita ratkoneet?
Kivan potin olette keränneet :) Siinä on mukava turva sitten kun lähtee omilleen. Ei ole itselle vielä hetkeen ajankohtaista tämä pohdiskelu, kun napero on vasta alle kaksivuotias, mutta näin ajatusleikin tasolla yrittäisin varmaan parhaani mukaan esitellä eri vaihtoehtoja ja niiden hyviä ja huonoja puolia. Loppujen lopuksi lapsi kuitenkin tekee itse päätöksensä, täysi-ikäinen kun siinä vaiheessa on. Jos hän haluaa lähteä heti etelään reissuun, ja säästöt on käytetty heti, on sekin tärkeä opetus, miten helppoa ja nopeaa on tuhlata raha, jonka keräämiseen on mennyt senastinen elinikä.
VastaaPoistaLainasta en huolehtisi. Siinä on kuitenkin valtiontakaus, joten ei siinä missään välissä äiti maksumieheksi joutuisi. Itseä vähän harmittaa näin jälkikäteen kun otin minimimäärät lainaa, eli sen verran mitä elämiseen meni viimeisen vuoden aikana, kun olisi pitänyt ottaa kaikki mitä irti lähti ja pistää poikimaan jonnekin :D Toki siinä on riskinsä, että isompi osa lohkeaa tästä summasta sitten elämiseen kuin oli tarkoitus, ja sitten on vain lainaa, mutta ei tuottoa mistään. Myöskään työpaikka valmistumisen jälkeen ei ollut itselläni mikään tae, joten ehkä oli ihan hyvä, ettei ollut kauheaa lainamäärää niskassa, vaikka sen maksamista jonkun aikaa voi lykätäkin.
Tsemppiä pohdintoihin vaikka loppujen lopuksi suurin osa päätöksistä on pois omista käsistä.