Olen seurannut uutisointia, miten oman läänini kunta joutui Valtioministeriön selvitykseen palveluiden järjestämisen takia. Kunta kärsii monen muun (itseasiassa kaikkien!) samaan lääniin kuuluvien kaupunkien tapaan muuttotappiosta ja alhaisesta syntyvyydestä. Joku tovi sitten Yle uutisissa näytettiin miten eräässä pohjoisen kunnassa uudehkoa omakotitaloa ei saada myydyksi, koska ostajia ja kuntaan muuttajia ei yksinkertaisesti ole.
Meille suomalaisille on
toitotettu vuosikymmeniä, miten järkevää on säästää omaa asuntoa varten. Omistusasunto
on mielletty varallisuudeksi, josta saa turvaa vanhuuden kynnyksellä.
Kirjoittelin taannoin koulutehtävää yamk-opintoihini liittyen, jossa pohdin
sitä, miten esimerkiksi oma lapsuudenkotini kerrostalossa, 4h + k, oli
arvoltaan 10 vuotta sitten 100.000 euroa äitini kuoltua. Kun isäni kuoli kuusi
vuotta myöhemmin, asunnon arvo oli enää 42.000 €. Hiljan lapsuudenkotini
yläkerrasta laitettiin myyntiin samankokoinen asunto 9.000 eurolla. Toki tähän
70-luvun kerrostaloon oli tulossa putkiremontti, mutta 10 vuodessa asuntojen
arvo oli tippunut 90 %. Mietinpä sitäkin eläkeläispariskuntaa, joka osti
lapsuudenkotini tuolla 42.000 eurolla ja minkä verran heitä ketuttaa asunnon
arvon romahtaminen vain neljässä vuodessa.
Kun itse ostin tammikuussa
rivitalon pätkäni, pohdin paljon sitä, kuinka paljon tähän kannattaa tehdä
remonttia ja sitä, saanko omiani edes takaisin. Muistissa on edelleen rintamamiestalon
remontti, johon hassasin 50.000 euroa saamatta senttiäkään takaisin. Nykyisessä
asunnossa remonttini koostui maaleista, tapeteista ja yhdestä kaapista. Lattiat
tekisi mieli uusia ja keittiötä päivittää, tosin kevyesti. Mutta saanko
rahojani takaisin? Lapset asuvat tässä enää max 5 vuotta eikä yksin kannata
asua 100-neliöisessä asunnossa.
Jonkin verran olen miettinyt sitäkin
kannattaako asuntolainaan tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä vai säästäisikö/
sijoittaisi ne rahat mieluummin, jos asunnon myynnistä ei saakaan niin paljon
kuin toivoisi. Ja kun jossakin vaiheessa myyn tämän, kannattaako uuden asunnon
ostaminen? Koen, että enää minulla ei ole varaa samanlaisiin taloudellisiin
virheisiin, joita viime vuosina on tullut tehtyä. Vai muuttaisiko sitä lasten
perässä heidän opiskelukaupunkiin vuokralle tai aso-asuntoon. Niistä pääsee
helpommin eroon kuin omistusasunnosta. Todella tarkkaan sitä varmastikin joutuu
pohtimaan, että mistä ja millaisen asunnon hankkii. Lasten kanssa en ole koskaan
ajatellut, että ostaisin meille kodin myyntivoitto silmissä kiiluen. Olen
kuvitellut aina ostaneeni meille sen lopullisen kodin, mutta metsään on
valinnat menneet 😉
Onko ketään muuta mietityttänyt
se, saako omasta kodista omansa takaisin myydessä ja onko omistusasunto enää
kannattavaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti