4 vuotta sitten kuolleen setäni kiinteistöstä on tehty tarjous! Älkäämme vielä riemuitko loputtomasti, sillä tarjous sisältää ehdon, jossa pankin tulisi myöntää laina kiinteistön ostoon. Pessimisti ei pety, mutta salaa kyllä ilakoin. Josko viimein päästäisiin tästä viimeisestäkin painajaisesta eroon.
Jos olet lukenut kirjoitukseni ”Kun suku on pahin”, muistanet jauhopussi-tätini, jonka kerrassaan käsittämätön
rahanahneus esti jauhopussin hinnan takia isotädin perinnönjaon, ja joka heitti
tässäkin tapauksessa marttyyri-narsisti-viittansa päälleen, soitti minulle. Olen
siis toiminut kiinteistönvälittäjän yhteyshenkilönä ja välitän tietoa muille
pesänjakajille eli sisarelleni ja tädilleni. Kiinteistönvälittäjä lähestyi
minua kiinteistövero-kysymyksellä ja kertoi, että kiinteistöllä on ollut
positiivista kuhinaa. Väkeä on käynyt katsomassa hiljan kahdesti jo kiinteistöä
ja nyt oli pariskunta, joka oli jo kolmatta kertaa käymässä. Yhteyshenkilönä
velvollisuuteni oli tietenkin informoida muita pesänosakkaita asiassa. Tai
oikeastaan mehän ei olla enää pesänosakkaita, vaan kiinteistön omistajia. Marttyyri-narsisti-tätini
päätti informoida minua, miten HÄN on kesän aikana käynyt neljästi
kiinteistöllä. Miten HÄN on ensin raivaussahalla niittänyt heinän. Miten HÄN on
sen jälkeen haravoinut heinät. Miten HÄN on tämän jälkeen ruohonleikkurilla
leikannut nurmikon. Miten HÄN on leikannut pensasaidan ja miten HÄN keräsi
omenat maasta ja otti raparperit. On siis HÄNEN ansiotaan, jos talo käy
kaupaksi. Okei. Good for you! Eläkkeellä on aikaa, toisin kuin meillä työssäkäyvillä,
tai minähän se ainoa työssäkäyvä olen… Sisareni on todella huonossa jamassa
sairaalassa. Pääsi sentään teho-osastolta pois, mutta eihän täti sellaista
ymmärrä, koska hänellä on aina asiat huonommin. Kovasti hän jaksoi muistuttaa,
miten HÄN maksoi lisäperintöveroa 3.500€ (oikeasti maksoi kyllä 3.800€, mutta
en rohjennut korjata hänen korkeutensa matemaattista virhettä), kun totesin,
että tuo 1.900 euron lisäperintövero oli kyllä kurja yllätys.
Saimme siis ihka ensimmäisen
tarjouksen, joka oli 25.000€ vähemmän kuin alkuperäinen pyyntihinta ja 15.000€
vähemmän kuin tämän hetkinen pyynti. Minua ei asia haitannut lainkaan, joten
ilmoitin heti hyväksyväni tarjouksen. Kiinteistöstä juoksee kaiken aikaa
kuluja, joita arvon täti lähettää meille maksettavaksi. Sisareni ilmoitti myös
hyväksyvänsä, mutta kun tädistä ei kuulunut taas hetkeen, arvasin, että eiköhän
siellä istuta vähintäänkin lakikirja nenän edessä, että onko tarjous millainen.
Eivät ole tainneet ikinä elämässään asuntoa myydä, kun kaikki on ollut kovin
takkuisaa näiden vanhusten kanssa. Hirveällä kitinällä ja mankunalla tätini ilmoitti suoraan kiinteistönvälittäjälle
hyväksyvänsä tarjouksen. Ihan hävetti lukea sitä s-postia ja pitikö se oikeasti
lähettää kiinteistönvälittäjälle? Tarjous oli hänen mielestään liian vähän,
mutta koska hän oli luvannut ostaa meidät ulos, mikäli hyväksyisimme tarjouksen,
jota hän ei hyväksy, hän kai oli pakkoraossa. Halvemmaksi olisi tullut ostaa
meidät ulos 10.000 eurolla, jota tarjosimme hänelle alkuvuodesta.
Nyt me siis jännätään saako ostaja pankista lainaa. Toivottavasti saa. Kulujen jälkeen minulle jää käteen reilu 16.000 €. Tässä sitä kovasti nyt pohdinkin, että mihin sijoittaa tuo summa, vaikka edelleen se pieni pessimisti minussa on aivan varma, ettei pankki myönnä lainaa ja olemme taas lähtökuopassa kiinteistön myynnin kanssa. Mihin itse laittaisit 16.000 euroa? Paljostako veikkaat muuten, että saamme siskon kanssa vielä lisälaskun tädin neljästä käynnistä kiinteistöllä 😆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti