Perintökiinteistö

4 vuotta sitten kuolleen setäni kiinteistöstä on tehty tarjous! Älkäämme vielä riemuitko loputtomasti, sillä tarjous sisältää ehdon, jossa pankin tulisi myöntää laina kiinteistön ostoon. Pessimisti ei pety, mutta salaa kyllä ilakoin. Josko viimein päästäisiin tästä viimeisestäkin painajaisesta eroon.

Jos olet lukenut kirjoitukseni ”Kun suku on pahin”, muistanet jauhopussi-tätini, jonka kerrassaan käsittämätön rahanahneus esti jauhopussin hinnan takia isotädin perinnönjaon, ja joka heitti tässäkin tapauksessa marttyyri-narsisti-viittansa päälleen, soitti minulle. Olen siis toiminut kiinteistönvälittäjän yhteyshenkilönä ja välitän tietoa muille pesänjakajille eli sisarelleni ja tädilleni. Kiinteistönvälittäjä lähestyi minua kiinteistövero-kysymyksellä ja kertoi, että kiinteistöllä on ollut positiivista kuhinaa. Väkeä on käynyt katsomassa hiljan kahdesti jo kiinteistöä ja nyt oli pariskunta, joka oli jo kolmatta kertaa käymässä. Yhteyshenkilönä velvollisuuteni oli tietenkin informoida muita pesänosakkaita asiassa. Tai oikeastaan mehän ei olla enää pesänosakkaita, vaan kiinteistön omistajia. Marttyyri-narsisti-tätini päätti informoida minua, miten HÄN on kesän aikana käynyt neljästi kiinteistöllä. Miten HÄN on ensin raivaussahalla niittänyt heinän. Miten HÄN on sen jälkeen haravoinut heinät. Miten HÄN on tämän jälkeen ruohonleikkurilla leikannut nurmikon. Miten HÄN on leikannut pensasaidan ja miten HÄN keräsi omenat maasta ja otti raparperit. On siis HÄNEN ansiotaan, jos talo käy kaupaksi. Okei. Good for you! Eläkkeellä on aikaa, toisin kuin meillä työssäkäyvillä, tai minähän se ainoa työssäkäyvä olen… Sisareni on todella huonossa jamassa sairaalassa. Pääsi sentään teho-osastolta pois, mutta eihän täti sellaista ymmärrä, koska hänellä on aina asiat huonommin. Kovasti hän jaksoi muistuttaa, miten HÄN maksoi lisäperintöveroa 3.500€ (oikeasti maksoi kyllä 3.800€, mutta en rohjennut korjata hänen korkeutensa matemaattista virhettä), kun totesin, että tuo 1.900 euron lisäperintövero oli kyllä kurja yllätys.

Saimme siis ihka ensimmäisen tarjouksen, joka oli 25.000€ vähemmän kuin alkuperäinen pyyntihinta ja 15.000€ vähemmän kuin tämän hetkinen pyynti. Minua ei asia haitannut lainkaan, joten ilmoitin heti hyväksyväni tarjouksen. Kiinteistöstä juoksee kaiken aikaa kuluja, joita arvon täti lähettää meille maksettavaksi. Sisareni ilmoitti myös hyväksyvänsä, mutta kun tädistä ei kuulunut taas hetkeen, arvasin, että eiköhän siellä istuta vähintäänkin lakikirja nenän edessä, että onko tarjous millainen. Eivät ole tainneet ikinä elämässään asuntoa myydä, kun kaikki on ollut kovin takkuisaa näiden vanhusten kanssa. Hirveällä kitinällä ja mankunalla tätini  ilmoitti suoraan kiinteistönvälittäjälle hyväksyvänsä tarjouksen. Ihan hävetti lukea sitä s-postia ja pitikö se oikeasti lähettää kiinteistönvälittäjälle? Tarjous oli hänen mielestään liian vähän, mutta koska hän oli luvannut ostaa meidät ulos, mikäli hyväksyisimme tarjouksen, jota hän ei hyväksy, hän kai oli pakkoraossa. Halvemmaksi olisi tullut ostaa meidät ulos 10.000 eurolla, jota tarjosimme hänelle alkuvuodesta.

Nyt me siis jännätään saako ostaja pankista lainaa. Toivottavasti saa. Kulujen jälkeen minulle jää käteen reilu 16.000 €. Tässä sitä kovasti nyt pohdinkin, että mihin sijoittaa tuo summa, vaikka edelleen se pieni pessimisti minussa on aivan varma, ettei pankki myönnä lainaa ja olemme taas lähtökuopassa kiinteistön myynnin kanssa. Mihin itse laittaisit 16.000 euroa? Paljostako veikkaat muuten, että saamme siskon kanssa vielä lisälaskun tädin neljästä käynnistä kiinteistöllä 😆