Perintökiinteistön myynti

Syysloma lähestyi ja olisin kovasti halunnut lähteä lasteni kanssa edes päivän risteilylle Tallinnaan, mutta odotin kiinteistökauppojen toteutumista. 3,5 vuoden perintörasitus oli viimein saamassa uudet ostajat, mutta mitään ei tapahtunut. Olimme saaneet jo kauppakirjaluonnoksen luettavaksi ja hyväksyttäväksi, mutta mitään ei tapahtunut. Laitoin välittäjälle viestiä, osaisiko hän lainkaan arvioida kuinka kauan tässä menee. ”Tätisi ei ole hyväksynyt luonnosta ja täten emme voi edetä kaupoissa.” Olin kävelemässä töistä junalle, kun kirjoitin raivopäissäni tädilleni viestiä, että hänen tulee käydä allekirjoittamassa luonnos. Sain eläkeläiseltä vastauksen: ”Minä olen lomalla.” Pääni oli räjähtää. Tässä kohtaa kirjoitin asiallisen, mutta napakan, pitkän viestin tädilleni. Sain vastaukseksi noin kilometrin mittaisen haukkumaviestin, jota en vaivautunut lukemaan. Sen sijaan poistin koko keskustelun ja kirjoitin välittäjälle viestin, josko hän olisi yhteydessä tätiini ja ohjeistaisi tätä allekirjoittamaan. Juttelimme tovin välittäjän kanssa ja hän sanoi ostajien jo olevan hermostuneita. En ihmettele yhtään. 

Välittäjä sai tädin lopulta allekirjoittamaan, jonka jälkeen DIAS-kauppa käynnistyi. Sähköisessä asunto- ja kiinteistökaupassa asiat kuuluisivat tapahtua arviolta viidessä vuorokaudessa. Tosin kun lukee kokemuksia DIASista, monella se 5 vrk ei todellakaan toteudu. Meillä tämä sähköinen kiinteistökauppa tyssäsi jo ennen kuin tuo viiden vuorokauden raja meni umpeen. Sähköinen kaupankäynti peruttiin, koska kaikilla myyjillä ei pankin mukaan ollut tiliä ko. pankissa. Olimme puulla päähän lyötyjä. Meillä kaikilla nimenomaan oli tilit S-pankkiin. Soitin välittäjälle, hän ei tiennyt mitä tehdä. Soitin S-pankkiin, jossa minulle kerrottiin, ettei sähköinen kaupankäynti onnistu, koska minulla ei tule palkka S-pankkiin, eikä muuten tullut kenelläkään muillakaan myyjistä. Välittäjä ei ollut koskaan tällaisesta kuullutkaan. Ostajilla oli asuntolaina samaisesta S-pankista, joten välittäjä sai lopulta asian sovittua jollakin tapaa. Meille tästä ”poikkeusjärjestelystä” lankesi 100 euron lasku. Päiviä suttaantui sotkun selvittämiseen. Totesin mielessäni, että taidamme viettää syysloman kiltisti kotona.

2,5 viikkoa tätini ”Olen lomalla”-viestin jälkeen välittäjä laittoi viestiä, että tänään on kaupanteonaika ja tavoiteaika olisi allekirjoituksille aamupäivän aikana. Laitoin sisarelleni viestin, että käy allekirjoittamassa. Välittäjää pyysin vähintäänkin laittamaan tekstiviestin tädilleni, jotta tämä tajuaisi allekirjoittaa. ”Hän on menossa jossakin, mutta lupasi allekirjoittaa ennen klo 12.” Kun kaikkien allekirjoitukset olivat kasassa varsinaista kaupantekoa varten, seuraavaksi jännitettiin, tajuaako tätimme, että hänen tulee myös allekirjoittaa Maanmittauslaitoksen sivuilla kauppakirja. Tajusi viimein, mutta toista ostajaa sitten odotettiin. Jotta kauppahinta siirtyisi vielä saman päivän aikana, kauppakirja tuli allekirjoittaa ennen klo 14. Kyllä olivat pitkiä minuutteja ja tunteja, kun odoteltiin tätä viimeistä allekirjoitusta, mutta tulihan se, juuri ennen klo 14. Sitten odotettiin rahojen siirtymistä tilille… Ilmeisesti S-pankissa ei olla tietoisia tästä uudesta näppäimestä nimeltä ”Pikasiirto”, vaan raha liikkui pankkien aikataulujen mukaisesti ja rahat tilillä olivat vasta klo 16 ajossa.

Tämä oli kolmas DIAS-kauppa itselleni. Aiemmat kaksi, asunto-osake ja kiinteistö, osto sekä myynti, ovat sujuneet ongelmitta. Tämän kanssa oli sitten sotkua johtuen pankista. Päällimmäinen tunne, rahojen siirryttyä tililleni, oli helpotus. Nyt tämä on ohi. Vai oliko sittenkään?

Seuraavana päivänä tätini, jolla oli viimeinen kiinteistön avain ja joka oli ollut tyhjentämässä kiinteistöä viimeisistä tavaroista, laittoi kilometrin mittaisen sähköpostin hallintaoikeuden siirtymisestä. Tätimme ei ollut ilmoittanut minulle eikä sisarelleni mitään kiinteistön asioiden hoitamisesta. Kun pari vuotta takaperin vuokrasimme pakettiauton ja lähdimme siskon kanssa tyhjentämään 400 km päässä olevaa kiinteistöä, olisimme tyhjentäneet sen kokonaan. Tätimme sanoi ei. Hän halusi välttämättä jättää kalusteita taloon. Sanoimme jo tuolloin, että hän voi sitten itse tulla tyhjentämään talon, jos apumme ei tässä kohtaa kelpaa.  Nyt sisareni oli huonossa kunnossa, hän ei voinut lähteä tyhjentämään taloa. Minä olin töissä. Niinpä marttyyri-martta-tätimme kaiketi itse kantoi huonekalut ulos. Tässä kohtaa todettakoon, että kahden lapsen työssäkäyvä yksinhuoltaja-äiti tai 5 viikkoa sairaalassa maannut sairas sisareni, ei ole mitään tämän naisen silmissä. Hän eläkeläisenä saa olla ”lomalla”, mutta minä en saisi olla töissä eikä sisareni sairas. Meidän olisi pitänyt olla auttamassa. Luotimme siihen, että hän on talon tyhjentänyt. Alun perin hänen piti jättää myös avaimet taloon sisälle, josta uudet ostajat ne löytävät. Selvisi, että avaimet olivatkin tädilläni pääkaupunkiseudulla, 600 km päässä kiinteistöstä. Tästä seurasi vielä jonkinlainen operaatio ostajien ja tätini välillä. Välittäjämme oli aivan loppu tätini kanssa, aivan loppu. Niin olimme mekin sisareni kanssa. En tiedä mikä maku tästä kaikesta jäi ostajille suuhun? Nyt odotamme enää loppulaskuja sähköistä, vakuutuksista ym. jonka jälkeen täti lähtee minun elämästäni lopullisesti. En halua kuulla hänestä enää ikinä.

Juttelin puhelimessa vielä välittäjän kanssa, joka diplomaattisesti totesi kuolinpesien kiinteistöjen myynnin olevan haastavaa. Tässäkin tapauksessa minä ja sisareni olisimme halunneet myydä kiinteistön jo pesänselvittäjän kautta, mutta tätimme ei. Tätimme käytös koko prosessin aikana on ollut pöyristyttävää ja olen monesti hävennyt silmät päästäni lukiessani hänen kirjelmiään välittäjälle. Vaikka turhaanhan minä toisen käytöstä häpeän.

Mitä tapahtui rahoilleni? Välittäjän palkkio meni kolmeen osaan eikä 25%:n periaatteella, joten sain aavistuksen vähemmän rahaa kuin olin laskenut. 13.000 euroa makaa tällä hetkellä tilillä, 1.600 euroa menikin sitten enemmän tai vähemmän iloisesti autoni huoltoon. Ajattelin ottaa aikalisän ja miettiä hetken, mihin alan sijoittamaan.