Vuosi lähestyy loppuaan... Tein vuoden vaihteessa muutamia uuden vuoden lupauksia, kuten
- Hätävaratilille 10.000 euron säästö
- Uuden työpaikan metsästys
- Opiskelu
- Vegaanihaaste
- Tipaton vuosi
- Treenaaminen
- Olen parempi kollega ja ystävä
- Vaatehankinnat kotimaisilta yrittäjiltä
- Oman kodin rakentaminen
Jos jossakin onnistuin tänä
vuonna, niin uuden vuoden lupauksien pitämisessä.
Perintökiinteistön myynnin myötä
sain hätävaratilini takaisin kuntoon ja 10.000 euroa kasaan. Tämä on mysteerinen
psykologinen juttu itselleni. Jos tuolla tilillä olisi 9.999 euroa, se ”rassaisi”
itseäni. En tiedä mistä tuo 10.000 euroa tarkalleen ottaen tulee, mutta se on
ollut jo vuosikymmeniä summa, joka tuo itselleni turvan tunteen. Tämä lupaus
siis onnistui.
Uuden työpaikan metsästämisessäkin
onnistuin. Ottamalla riskin hyppäämällä virkavapaalle kolmeksi kuukaudeksi ja menemällä
sairaanhoitajan tehtäviin päivittämään osaamiseni, onnistuin nappaamaan äitiysloman
sijaisuuden hoitotyön opettajana. Ensi vuoden tavoite lienee sitten saada
vakituinen työpaikka.
Opiskelun suhteen onnistuin myös…
Aloitin syksyllä yamk-opinnot saadakseni esimiestyöhön vaadittavat opinnot ja
pätevyyden kasaan. Syksy onkin mennyt koulutehtäviä pakertaessa ja varsinkin
eroni jälkeen on ollut hyvä saada ajatukset upotettua johonkin muuhun kuin
yksinäisyyden tunteeseen. Yksinäisyys kalvaa etenkin perjantai- ja lauantai-iltaisin.
Arkipäivät menevät pitkälti työn ja lasten arjen pyörittämisessä, mutta
viikonloppuisin iskee tietynlainen tyhjyys, jota sunnuntain opiskelupäivät ovat onneksi edes vähän helpottaneet.
Osallistuin tammikuussa
vegaanihaasteeseen ja olen muovannut ruokavaliotani aika tavalla vegaaniseksi.
Käytännössä olen maanantaista lauantaihin vegaani ja sunnuntaisin teen pellillisen
pitsaa, jossa on lihaa ja juustoa. Tämä on tapahtunut osittain vahingossa, sen
koommin ajattelematta. En minä lihasta kieltäydy, mutta hyvin pitkälti syön sitä
vain kerran viikossa.
Tipaton vuosi olikin ensimmäinen
huti. Kesällä nautin valkoviinistä ja syksyllä punaviinistä. Tosin yksi pullo
kestää heittämällä kuukauden päivät. Olen siis melkoinen alkoholin suurkuluttaja
:D Mielestäni tämä ei nyt ole paha rasti. Tällä kulutuksella voin elää, ja sitä
paitsi onhan punaviinilasillinen terveellinen.
Treenaaminen on ollut jaksoittain
tavoitteellista. Kesällä tuli käytyä pitkillä juoksulenkeillä, kahvakuulatreeneillä
ylläpidän lihasvoimaa ja syksyllä huomasin joogan ja pilateksen ottavan enemmän
valtaa. On ollut huikeaa huimata miten notkeutta ja keskivartalon vahvuutta tuli
parissa kuukaudessa lähes päivittäisellä treenillä. Lisäksi kehon puolierot
ovat tasaantuneet. Vaikka olen hoikka, oikeanlaista kiinteytystä ja lihasmassaa
on tullut vuoden mittaan ja 100-kiloinen äijä menee taas heittämällä
palomiesotteella selkään. Jos ihmettelet tätä kommenttia, sodan ajan
sijoitukseni on sellainen, että ainoana naisena tehtävänäni on huolehtia
joukkueeni lääkinnällisestä puolesta. Tosin miehet aina jaksavat muistuttaa,
miten kuolemme ensimmäisenä, joten en joudu kantamaan ketään… Itselleni on
kuitenkin tärkeää, että sitä voimaa sen kaverin kantamiseen on. Arvatkaa
kuuntelenko kertausharjoituksissa yhdeltäkään mieheltä vittuilua? En. Otan sen
vittuilijan morsiuskantoon tai selkään ja loppuu se vittuilu. 165-senttinen nainen
pystyy halutessaan yllättäviin suorituksiin. Aloitin myös talviuinnin ja olen
aivan koukussa siihen. Tämänkin harrastuksen olen halunnut aloittaa vuosia
sitten, mutta nyt eron jälkeen sain kaksi kaveria mukaani ja siitä se lähti.
Kerran viikossa käyn uimassa pientä matkaa läheisessä jortsussa.
Olen ollut parempi ystävä ja
kollega. Kun vaihdoin nykyiseen työhöni, elämäni oli yhtä sotkua eron tiimoilta.
Oli ihanaa tutustua uusiin ihmisiin ja aloittaa tyhjältä pöydältä kertoen
ihmisille vain sen, minkä halusin. Olen saanut ihania työkavereita, joiden
kanssa vapaa-ajallakin tulee viestiteltyä tai työpäivän aikana soiteltua ”Mitä
kuuluu”-soittoja. Lisäksi sain elämääni kaksi maailmani tärkeintä miestä
teinivuosilta: nuoruusvuosien parhaat kaverini. Ne, joiden kanssa leikittiin
lapsina kirkkistä ja purkkista ja joiden kanssa soitin samassa bändissä. 20
vuoden tauon jälkeen löysin toisen Instasta ja toisen junasta. 20 vuodessa meistä oli tullut tylsiä
isejä ja äitejä ja välimme olivat elämänmuutosten myötä katkenneet. Toista olin
nähnyt sattumalta aina silloin tällöin ja juttu jatkui aina kuin olisimme
viimeksi eilen jutelleet. On ollut ihanaa viettää aikaa näiden äijien kanssa ja
palata takaisin 16-vuotiaaksi. Lisäksi vanha kaveripiirini on tullut entistä
läheisemmäksi ja tärkeämmäksi eroni myötä.
Toinen uuden vuoden lupaukseni,
jossa epäonnistuin, oli, että ostaisin vaatteita vain kotimaisilta yrittäjiltä.
Enpä arvannut vielä vuoden vaihteessa palaavani töihin ihmisten eteen.
Vaatekaappi oli pakko päivittää viiden vuoden etätyön pieruverkkareista
fiksumpaan vaatetukseen eikä varaa pelkkään kotimaiseen ollut. Mutta suurin osa
vaatteistani on ostettu kirpputoreilta tai Vintedistä.
Oman kodin rakentaminen keskittyi
alkuvuoteen. Purin seiniin sellaisen määrän vihaa vanhasta työstäni… Muistan,
miten tapetteja poistaessani ja seiniä maalatessani viha kasvoi välillä
pelottavan suureksi. Koti on nyt valmis. Tai oma makuuhuoneeni edelleen kaipaisi
maalipintaa ja seinien reikien paikkaamista, mutta koska en käy muuta kuin
nukkumassa makkarissani, asiat eivät ole ärsyttäneet. Keittiöremontista ja
uusista lattioista vielä haaveilen, mutta vielä mennään hetki näillä.
Seuraavaksi voikin lähteä miettimään mitä uuden vuoden lupauksia keksisi ensi vuodelle vakityön lisäksi…
Onnistuitko sinä pitämään
uuden vuoden lupauksesi ja joko uudet lupaukset siintävät mielessäsi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti