Uuden vuoden lupauksia

Teetkö uuden vuoden lupauksia? Kuinka kauan lupauksesi kestää, ennen kuin ne rikkoutuvat? Itse tykkään pohtia aina vuoden vaihteessa mennyttä vuotta ja mitä voisin tehdä paremmin seuraavana vuotena. Tänä vuonna pääpaino tulee olemaan talouden tasapainottamisessa ja omassa hyvinvoinnissa.

Talous kuntoon

Sijoitustavoitteessani mainitsinkin, että prioriteetti 1 tänä vuonna on taas saada hätävaratilini saldo, 10.000 € kasaan. Olen karsinut kuluja pitkin vuotta ja kilpailuttanut viimeisimpänä puhelinliittymät sellaiseen hintaan, että kerrankin hinnassa tuntuu olevan jokin tolkku.

Heikkouteni vuonna 2024 on ollut matkustaminen. Reissasin 2024 lasteni kanssa Pohjoismaissa, Atlantin toisella puolen sekä Välimerellä. Rakastan matkustamista, mutta kolme reissua vuodessa on liikaa. Ehkä nämä olivat itseni ja lasteni ”lohduttamista” sillä, että tein taas radikaalin muuton elämässämme muuttaessamme pois uusperheestä. Toisaalta rakastan lasteni kanssa matkustamista, sillä silloin saan heidät kokonaan itselleni. Kun jakaa kolmestaan saman hotellihuoneen, kukaan ei pääse ”karkuun” omaan huoneeseensa. Tällöin aidosti kuulee lasten ajatuksia. 

Matka Jenkkilään oli hyvinkin silmiä avaava reissu. Mielikuva valtavan rikkaasta maasta Hollywood-glamourineen vaihtui todellisuuteen köyhyydestä, huumeista ja kodittomuudesta. Ne, jotka kehuvat Los Angelesiä eivät ole tainneet koskaan reissata julkisilla ympäri kaupunkia? Voi olla, että kirjoitan tästä reissusta vielä oman tarinan joku päivä.

Jonnekin haluan matkustaa myös vuonna 2025, mutta siihen pitää ensin säästää rahat.

Työpaikan metsästys

Olen ollut viitisen vuotta nykyisellä työnantajallani. Tämän piti olla puolen vuoden pesti aikoinaan, kun viimeksi räjäytin elämäni ottamalla avioeron ja vaihtamalla työpaikkaa siinä samassa. Työ ei oikein vastaa koulutustani ja on aika yksitoikkoista. Tällä hetkellä kärsin tekemisen puutteestakin. Olen ensimmäiseltä ammatiltani sairaanhoitaja ja olen huomannut kaipaavani takaisin hoitotyöhön, jossa työ olisi merkityksellistä. Palkka on ainoa syy, miksi en voi ainakaan vielä palata takaisin.

Olen viime syksyn mittaan hakenut useita työpaikkoja, mutta korkeakoulutettujen työttömyys on tällä hetkellä korkea. Fiilis on vähän sama kuin vuonna 2016, jolloin hallitus leikkasi isosti ammatillisesta koulutuksesta ja minäkin opettajana jäin työttömäksi. Opetustyötä ei ole tarjolla kuin harvoille ja asiantuntijatehtäviä on kanssani hakenut parhaimmillaan 700 työpaikkaa kohden. Olen siis hyvin kiitollinen siitä, että minulla on työpaikka, mutta jatkan uusien haasteiden metsästämistä. Parempi palkkakin toki kiinnostaa.

Opiskelu

Olen luonteeltani ikuinen opiskelija ja aloitin viime syksynä avoimessa ammattikorkeakoulussa maksulliset ”diplomi”-opinnot, jotka jatkuvat kevääseen saakka. Lisäksi haen ensi viikolla hakuun tuleviin opinto-ohjaajan opintoihin, vaikka luulen, että sinnekin on tänä vuonna ennätysmäärä hakijoita työttömistä opettajista. Ei voi voittaa, jos ei yritäkään. Jos portit opoksi eivät aukea, katson yhteishaun tarjonnan ja teen muutamia peliliikkeitä oman osaamiseni kartuttamiseksi.

Aloitin väitöskirjan tutkimussuunnitelman tekemisen joku tovi sitten, mutta heitin sen roskiin ennen joulua. Tutkimustani haluttiin riisua ja helpottaa kaiken aikaa, vaikka minä halusin tutkia ilmiötä kaikin mahdollisin tavoin. Lopulta ohjauskeskustelun päätteeksi totesin, ettei tämä tutkimus ole enää minun eikä sitä mitä halusin, ja totesin, että ei kiitos. Toki voisin tehdä väitöskirjani toiseen yliopistoon. Yksi haaveistani olisi olla tutkija, vaikka eipä tutkijan työlläkään rikastumaan pääse.

Vegaanihaaste

Ilmoittauduin jo kolmatta kertaa vegaanihaasteeseen ja haastan sinutkin mukaan. Oman hyvinvoinnin takia kiinnostuin aikoinaan kasvisruuasta ja lähdin mukaan vegaanihaasteeseen. Omat vatsavaivani ovat olleet jo pitemmän aikaa historiaa. En ehkä pysty täysin vegaaniksi ikinä muuttumaan enkä ole mitenkään ehdoton tässä asiassa; syön lihaa, jos siltä tuntuu. Tästä haasteesta saa älyttömän hyviä s-postikirjeitä resepteineen ja vinkkeineen. Helpottaa kummasti arjen ruuan suunnittelua ja tulee kokeiltua kaikkea uutta. Vatsa tykkää, lompakko ja maapallo kiittävät.

Vinkkinä muuten muutama Netflix-dokkari, jotka myöskin saivat minua lisäämään kasvisruokien määrää ruokavaliossani:

• The Game Changers
• Samat geenit, eri ruokavalio
• Suolisto, avain terveyteen
• Siniset vyöhykkeet ja pitkän iän salaisuudet
• Seaspiracy
• Cowspiracy

Tipaton vuosi

Alkoholi ei ole minulle ongelma, mutta siihenkin saa rahaa menemään halutessaan. Jo ennen joulua huomasin tuovani Lidlistä 6 euron hehkuviiniä joka kauppakäynnin yhteydessä ja tyhjiä pulloja on kertynyt melkoinen määrä.

Punaviini maistuu syksyllä, mutta yksi pullo saattaa kestää itselläni parikin kuukautta avattuna. En silti koe tarvitsevani alkoholia rentoutusjuomaksi, joten ajattelin, että samalla voisin lopettaa alkoholin ostamisen kokonaan kotiini. Eri asia, jos joskus kesällä käyn terassilla ja ostan lonkeron jonkin tapahtuman yhteydessä.

Treenaaminen

Olen aina ollut urheilullinen ja harrastanut pienestä pitäen eri lajeja. Suurperheen äitinä uusperheessä itsestään huolehtiminen vähän jäi. Olen erilleen muuton jälkeen aloittanut uudelleen lihaskunnon rakentamisen ja vaikka tässä syksyllä on tullut enemmän kestävyyslajeja treenattua, tarkoitus olisi nyt jatkaa lihaskunnon parissa. Teen siis itselleni treeniohjelman, jota alan noudattaa. Syyskuussa pitää kuulemma olla elämänsä kunnossa kertausharjoitusten takia, joten mitä painavamman miehen saan selässäni kannettua, ilmeisesti sen parempi.

Olen parempi kollega ja ystävä

Olen viime vuonna ollut positiivisestä luonteestani huolimatta hirveän negatiivinen ja se on syönyt myös itseäni. Turhautuminen työhön, jossa työpäivät koostuvat hiiren heiluttamisesta, jotta teams-pallukka pysyy vihreänä ja kuunteleminen, miten kollega valittaa ”hirveää työmäärää”, vaikkei hänellä ole töitä yhtään sen enempää kuin minulla, ovat saaneet minut välillä raivon partaalle. Minä vain olen nopeampi tekemään saman määrän töitä. Esimieheltä olen pyytänyt toistuvasti lisää töitä, mutta niitä ei vain ole. Paha olo on purkautunut välillä selkään puukottamisella ja sekään ei ole minulle tyypillistä toimintaa. Lupaan siis vastedes olla parempi ihminen.  

Vaatehankinnat kotimaisilta yrittäjiltä

En ole enää mikään himoshoppailija, jota voisin kuvata olleeni vielä 5 vuotta sitten. Tähän on varmasti vaikuttanut etätyöskentely, kun vaatteita ei ole samalla tavalla enää tarvinnut. Muutaman päivityksen joudun jossakin kohtaa vaatekaappiini tekemään ja olenkin ajatellut, että jatkossa kotimaiset brändit voisivat vaatettaa minut. Kyllä, se on kalliimpaa, mutta samalla jokaista ostosta joutuu myös harkitsemaan aivan eri tavalla hinnan takia ja jokaista ostosta varten joutuu myös säästämään. Toisaalta kärsin syksystä alku kevääseen saakka neuloosista, joka osaltaan vähentää tarvetta vaatehankinnoille.

Oman kodin rakentaminen

Viimeisimpänä, mutta ehkä yhtenä tärkeimmistä, pääsen pian rakentamaan omaa kotia. Oma koti merkitsee itselleni turvapaikkaa, jossa saa olla sellainen kuin on ja jossa jokaiselle löytyy oma soppi rauhoittumiseen. Aina ei näin ole ollut. Odotan muuttoani kovasti. Muuton myötä teen pientä pintaremonttia ja nautin siitä, että voin vetää seinät vaikka vaaleanpunaisiksi (mitä en kyllä tee) eikä minun tarvitse kysyä keneltäkään ”lupaa” siihen. Pitkästä aikaa minulle tulee koti, joka ei sisällä kompromisseja avopuolison kanssa, ja jossa saan tuoda persoonaani esille. Haluan myös lapsilleni kodin tuntua. Olemme eläneet jos jonkinlaista kiertolaiselämää vuosien saatossa.

Näillä ajatuksilla minä aloitan vuoden 2025. Ihanaa uutta vuotta minulle ja sinulle!