Etätyöstä hybridimalliin

Olen ollut nykyisessä työssäni viitisen vuotta. Aloitin työt etätyössä ja olen koko ajan ollut etätyöläinen. Toki pahimman koronavaiheen jälkeen olen tehnyt satunnaisia piipahduksia työpaikalleni, mutta lähtökohtaisesti teen työtä kotona. Työtehtäväni ovat asiantuntijatyötä, joka sisältää paljon tiedolla johtamista ja ongelmanratkaisua. On ollut ihanaa saada tehdä työtä täydessä hiljaisuudessa kotona lasten lähdettyä kouluun. Olen ollut hirveän huono pitämään lakisääteisiä taukoja, pois lukien lounastauon, joten taukoni ovat olleet pyykki- ja tiskikoneen tyhjennyksiä. Robotti-imurikin siivoaa kodin kätevästi töitä tehdessä. Kotityöt ovat siis pääasiallisesti hoituneet työpäivän aikana ja ilmeisesti se on kirvoittanut useimpien mieltä, ainakin mitä julkisen keskustelun kommentointia on seurannut.

Työnantajani, kuten monet muutkin työnantajat, teki syksyllä päätöksen, jonka mukaan siirrymme hybridimalliin, jossa lähityöpäiviä on jatkossa vähintään kaksi. Päätöstä perusteltiin yhteisöllisyyden lisäämisellä. Ainuttakaan hurraa-ääntä ei tiimistämme kuulunut. Itse kiljahtelin riemusta salaa. Vaikka etätyö on mahdollistanut vapaa-ajan lisääntymisen sillä, että reilun kahden tunnin päivittäisiä työmatkoja ei ole, voin nousta suoraan sängystä työpisteelleni ja olen saanut työpäivän aikana pestyä pyykit, jotka muuten odottaisivat työpäivän päättymistä, muutos on enemmän kuin tervetullut. Kun useimpien päivien fyysiset ihmiskontaktit koostuvat lähinnä 14- ja 16-vuotiaista teineistä, työpiste on koko ajan kotona läsnä ja habitus alkaa muistuttaa pubiruusua, sitä ihan odottaa, että saa pukea ”oikeat vaatteet” päälleen ja meikata. Kuulostaako yhtään tutulta?

Heitin jo muovipussillisen pieruverkkareita vaatejätekeräykseen syksyllä. Ne olivat jo niin puhki kärvisteltyjä, ettei niitä voinut pitää enää edes kotona. Toki tässä kun on vaatekaapista käyttänyt aika läjän vaatteita ”puhki”, ongelmana ovat olleet ne satunnaiset työpaikalla käynnit, joihin pitäisi pukeutua fiksummin. Aika monena aamuna olen seissyt vaatekaapin edessä miettien kahden paidan välillä, että jos mä laitan tämän tänään, niin tämä toinen menee huomenna/ seuraavalla kerralla. Vaatekulut ovat romahtaneet kuluneen viiden vuoden aikana, koska ei niitä vaatteita tule käytettyä kuin kotona. Kovin pitkään ei kuitenkaan pötkitä kahdella fiksulla paidalla hybriditöissäkään. Entäpä ne meikit? Piti ottaa 14-vuotias mukaan meikkiostoksille, koska olen pudonnut tästäkin maailmasta pois. Se, missä etätyö on säästänyt polttoainekustannukset, meikit, ja vaatteet, tulevat taas eteen uusina kuluina.  Toki ei niitä meikkejä ja vaatteita tarvitse kuukausittain ostaa, mutta asia on hyvä silti tiedostaa. Onneksi samalta paikkakunnalta kulkee useampi henkilö samalle työnantajalle, joten kimppakyytejä on helppoa järjestää ja minimoida siten polttoainekustannukset.

Entäpä se lähityö? Kun nyt olemme saaneet nauttia kodin hiljaisuudesta, meidät heitetään avokonttoriin. Palautamme kaikki näyttömme, telakkamme, näppäimistömme jne. työpisteillemme ja kotona sinnittelemme läppärin näytön turvin tai hankimme itse lisänäyttöjä. Kenellekään ei tule ns. omaa työpistettä, vaan työpiste varataan etukäteen excel-taulukosta ja työhuoneita on useita. Tästä tulee ensimmäinen kompastuskivi, kun ne omat telakat ym. laitteet saattavatkin sijaita kaverin työpisteellä eri työhuoneessa ja jopa eri rakennuksessa, ja vapaana olleen työpisteen välineet eivät sovellu itselle.

Excel-taulukosta voi myös valita päivän työkaverit: ne ketkä ovat hiljaa. Tiimistämme löytyy varsinaisia turpamoottoreita ja niistä harvoista piipahduksista työpaikalla on saanut jo tuta. Kun kaverilla pimputtaa kännykkä, teams ja suu käy jatkuvalla syötöllä jokaista ajatusta myöten, siinä alkaa itsellä olla aika iso tatti jo otsassa, kun oma työ katkeaa toistuvasti. Tuija Siltämäki kirjoittikin osuvasti kolumnissaan, että vuoden 2025 megatrendi tulee olemaan ihmisviha. Auts. Työnantajamme on kuitenkin varautunut tähän hankkimalla jokaiselle usean sadan euron vastamelukuulokkeet. Siellä me avokonttorissa teemme niillä välineillä, jotka excel-taulukko on meille suonut, pelturit korvissa töitä. Melkoista yhteisöllisyyden lisäämistä, eikö? Itse käännän asian kuitenkin siten, että ihanaa päästä edes kahtena päivänä viikossa tapaamaan ihmisiä, vaikkakin pelturit korvilla, ja näyttää itse ihmiseltä. Sitä paitsi, voihan ne työtehtävänsä sovittaa lähityöpäivien osalta sellaisiksi, ettei sen pahimman kälkättäjän kälätys häiritse yhtään mitään.

Joko teillä on 100 %:n etätyömahdollisuus päättynyt? Miten on uusi arki lähityössä sujunut?