Olen paljon miettinyt jo viime
syksynä, mitä kuluja voisin polkea yhä alemmas ja mistä olen valmis luopumaan,
jotta pääsisin taas taloudellisesti jaloilleni. Spotify (19,99€/kk) ja Netflix (9,49€/kk)
ovat olleet meidän perheessä tärkeitä ja kovalla kulutuksella, joten näistä en
hevillä luovu. Jotain luksusta elämässä pitää ja saa kuitenkin olla.
Auton renkaiden säilyttäminen maksullisessa paikassa on myös luksusvaihtoehto, jota jään vielä pohtimaan… Jos tulevan asuntoni varastoon mahtuu renkaiden säilytys, otan ne jatkossa itselleni kausisäilöön, mutta mikäli renkaat eivät mahdu, jatkan säilytystä muualla. Toinen mikä minulla on maksullisessa säilytyksessä, on sähköpyöräni. Otin työsuhdepolkupyörän vajaa vuosi sitten ja nimenomaan sähköpyöränä, koska ajattelin sen kanssa kuntoutumisen olevan helpompaa. Sairastan pariakin reumapuolen sairautta, joista toinen on pitänyt minua välillä kovissakin kivuissa ja estänyt liikunnan harrastamisen. Olen kuitenkin saanut tuon sairauden kuriin ja saattaa olla, että luovun tästä työsuhdepyörästä ennen kesää, sillä viime kesänä tuli lihasvoimalla poljettua 40-60 kilometrin lenkkejä ja 10 km juoksulenkkejä. Nyt se kuitenkin on talvisäilössä tilan puutteen vuoksi maksullisessa paikassa, jossa se myöskin asianmukaisesti huolletaan.
Alla joitakin muutoksia, joita
olen syksyn mittaan jo alkanut toteuttamaan ja osaa vasta nyt tämän
bloggaamisen myötä.
Ruoka. Jos olisin
yksineläjä, ruokakuluni kuukaudessa olisivat 150-200 euron luokkaa
kasvisruokavalion ansiosta. Mutta koska perheeseen kuuluu kaksi kasvavaa
teiniä, teen heille erikseen myös liharuokia ja lihana olen käyttänyt max 10
%:sta naudanlihaa ja kanan filesuikaleita. Jos haluaisin saada lihaan
käytettävää summaa pienennettyä, halvempaa olisi ostaa sika-nauta- ja
kananjauhelihaa. Olen ostanut em. kalliimpia
lihatuotteita niiden alhaisemman rasvapitoisuuden takia, mutta
sika-nauta-jauhelihalla kasvaneena, terveyteni ei ole (ainakaan tietääkseni)
mennyt pilalle tästä jauhelihasta. Aika ajoin voisi vaihtaa naudanlihan sika-nautaan, etenkin, jos näyttää, että ruokakulut meinaavat karata. Kanan filesuikaleet voisi vaihtaa halvempaan: kanan reisipaloihin.
Tämä on kuitenkin sellainen ruoka, mitä en lama-ajan lapsena suostu enää ikinä syömään.
Jos haluaisi todella pihistellä, vaaleat soijasuikaleet ajavat kyllä kanan
filesuikaleet eikä poikani esimerkiksi ole aina edes huomannut eroa.
En erityisemmin nauti
ruuanlaitosta, joten päätin ottaa kokeiluun kiertävän listan ruuista,
joita toteutan 2-3 viikon sykleissä. Tämä auttaa paitsi seuraavan ruuan
miettimisessä, myös toivon mukaan ruokakustannuksissa. Tähän listaan kuuluvat
lasten suosikkiruuat, kuten makaronilaatikko, kana-pesto-pasta, jauhelihamureke
perunamuussilla, kaksi eri versiota jauhelihakastikkeesta, tomaatti-fetapasta,
kaksi eri vaihtoehtoa kanasta ja riisistä, kalapuikot ja perunamuussi, nistipata,
texmex-vuoka sekä kanavuoka.
Koska en ole mikään ehdoton
kasvissyöjä, ei minulle ole ongelma syödä samaa ruokaa lasten kanssa, mutta
useimmiten ostan itselleni kauden vihanneksia ja juureksia ja loihdin niistä
joko sosekeittoa tai uunin pellillä jotakin. Välillä saan lapsillekin ujutettua
omia pöperöitäni, mutta paljon liikkuvalle pojalle kasvissosekeitto ei kyllä
riitä.
Meillä on murot vaihtuneet
huomaamattani kaurahiutaleisiin: lapset eivät juurikaan enää pyydä muroja
kaupasta. Tämä on kutistanut ruokamenoja valtavasti. On ollut hienoa huomata,
kun poika vetää aamupalaksi mikrokaurapuuron äitinsä tapaan. Mutta, se, mihin
meillä ruokakuluista menee leijonanosa, ovat maitotuotteet. Litran
jugurttipurkit eivät enää oikein tee kauppaansa, vaan halutaan
proteiinirahkoja. Nämä maksavat ihan hirveän paljon. Tähän kun keksisin vielä
jonkin ratkaisun, millä nämä voisi korvata halvemmin…
Lehtitilausten lopettaminen. Olen silloin tällöin tilannut Helsingin Sanomien digilehden, jonka voi jakaa kolmelle muulle henkilölle. Nämä henkilöt ovat olleet sisareni ja miesystäväni. Kun sisareni kerran kimpaantui, ettei hän saa tuoretta tilaustani näkymään puhelimessaan ja toisen kerran hän suuttui siitä, että tilaus loppui, mietin, että tässä tämä kiitollisuus taas näkyy ja kuuluu. Päätin, että nyt riittää, tilatkoon ihan itse Hesarinsa. Meillä työpaikkaetuihin kuuluu ePress-palvelu, jossa voin maksutta lukea Helsingin Sanomat tai paikallislehtiä. Huonosti käytän tätä palvelua ja kaipaisin digilehteä, jota lukisin puhelimella, mutta en tilaa. Viimeisin tilaus päättyi lokakuussa.
Puhelinliittymien
kilpailuttaminen. Ai, että olen onnellinen, kun menetettyäni hermot MOI:hin
muutaman kuukauden käytön jälkeen, Elisasta nuori mies soitti ja tarjosi
liittymiä kahdeksi vuodeksi 16,99€/kk hintaan. Ei katkeile enää
puhelut ja joka ilta saa lasten liittymät suljettua yön ajaksi. Ehkä tiesitkin,
että saat halvemman sopimuksen, kun vaihdat operaattorilta toiselle ja
palaatkin vanhalle takaisin?
Kirkollisvero. Erosin jo
joku vuosi sitten kirkosta. Säästö on ollut 500-600 euron luokkaa vuodessa.
Työttömyyskassa. Olen aiemmin kuulunut ammattiliittoon, jossa maksoin 31,31€/kk siitä ilosta, että sain kotiini lehden, jossa ei edes ikinä ollut minun työhöni liittyvää artikkelia. Kun (naisvaltainen) ammattiliitto ei ikinä saanut mitään aikaiseksi työolojen tai palkan parantamiseksi, totesinkin, että halvemmaksi tulee siirtyä työttömyyskassan jäseneksi. Halvinta lienee olla ammattiliiton työttömyyskassan jäsen, mutta itse olen YTK:n, yleisen työttömyyskassan, jäsen. Työttömyyskassan hinta on tänä vuonna 102 euroa ja YTK Työelämä ry:n jäsenmaksu on 29 euroa (=täysjäsenyys). Jälkimmäisellä saa hyviä etuja käyttöönsä, kuten vaikkapa vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen LähiTapiolaan, lakiapua, verkkovalmennusta työnhakuun, Yogaian sovellukseen alennuksen sekä muita alennettuja hintoja vapaa-ajalle ja vaikkapa testamentin laatimiseen.
Kampaajapalvelut. Päätin
jokin aika sitten luopua lyhyistä hiuksistani, jotka vaativat lähes
kuukausittaista leikkuuta. Olen kasvattanut pitkää tukkaa, jota tarvinnee
kerran vuodessa leikata. Hiusten värjäämiseen kuluu kuukausittain max 12,90 €
ja pyrin ostamaan hiusvärit aina tarjouksesta ”Kaksi yhden hinnalla”. Tyttäreni
käy myöskin noin kerran vuodessa siistimässä latvojaan, mutta poika tarvitsee
aika pitkälti kuukausittain leikkauksen. Hänkin on löytänyt edullisen parturin,
johon menee 25€/ kerta. Aiemmin sain itse leikata kotitrimmerillä pojan
hiukset, mutta iän myötä pojan oma tyyli luonnollisesti on muuttunut eikä äidin
yhden tyylin kotiparturi enää toimi.
ePassi. Työnantaja myönsi
tänä vuonna ruhtinaalliset 400 euroa ePassiin. Tällä maksan yksityisen
hammaslääkärin joka toinen vuosi, ja tänä vuonna tuo painajainen olisi taas
edessä, sekä Yogaian sovelluksen, jonka saan halvemmalla YTK:stä. Lisäksi
uimahallikäynnit ja kuivakuppaus tulee maksettua tällä.
Olen käynyt yksityisellä
hammaslääkärillä kymmenisen vuotta. Olen lapsena joutunut kärsimään erilaisista
kirurgisista toimenpiteistä kohdistuen suuhuni, ja muistan yhä kivun tai sen,
kun heräsin kesken nukutuksen. Kyllä, minä pelkään hammaslääkäriä ja joka
kerta, kun hampaitani vaikkapa porataan, minä itken. Ihan tyhmää, tiedän, mutta
olen löytänyt sellaisen hammaslääkärin, joka osaa ”käsitellä” minua. En tykkää
maksaa näistä käynneistä, mutta ePassilla maksaminen harmittaa vähän vähemmän.
Yogaia puolestaan on sadepäivieni
ilo. Kahvakuula hiitit ovat parasta mitä tiedän. Voin tehdä treenit silloin,
kun itselleni sopii eikä minun tarvitse lähteä kotoa minnekään suorittamaan
treeniä. Sovelluksesta löytyy jooga- ja pilatestunteja sekä eri lihasryhmille
tarkoitettuja treenejä. YTK:n kautta sovellus on yleensä -50%, joten kk-hinnaksi
tulee n. 7,20€.
Kuivakuppaus on taas ainoa, joka auttaa reumasairauteni aiheuttamiin lihaskipuihin. Saatan nilkuttaa kuppaajani luo ja tulla tanssien ulos. Aika moni urheilijakin käyttää tätä nykyään urheilusuorituksen jälkeen. Jos et ole kokeillut, suosittelen lämpimästi kokeilemaan!
Kaiken turhan myyminen. Harrastan
kaksi kertaa vuodessa kaappien tyhjennystä: keväällä ja syksyllä. Kaikki mitä
ei ole vuoden aikana käytetty, lähtee joko myyntiin tai kierrätykseen,
poislukien kuitenkin juhlavaatteet ja -kengät. Myyntipaikkana käytän useimmiten
Facebookia, boomer kun olen.
Huonekalujen kunnostaminen.
Meillä ei ole juurikaan lastulevyhuonekaluja. Kaikki ovat umpipuuta, tyttäreni
meikkipöytää lukuunottamatta. Ei siis paljoa haittaa, vaikka naarmuja tulisi,
koska huonekalut voi hioa ja petsata/ maalata uudelleen. Nyt kun muuttoni
uuteen kotiin lähestyy, ajatuksena onkin, että vanhat huonekaluni saisivat
muuton myötä uuden värimaailman, jolloin uusia huonekaluja ei tarvitsisi ostaa,
sohvaa lukuunottamatta.
Sähkön kilpailuttaminen. Uuden
kodin sähkösopimuksen tekeminen ei ole ollut helpoimmasta päästä. Itselläni
meinaa hieman tiltata, kun vaihtoehtoja on paljon ja siinä yrität laskea
nykyistä kulutusta ja verrata voisiko jokin kiinteä kk-hinta olla parempi
vaihtoehto… Mutta noin yleensä, harrastan vuosittaista kilpailuttamista
puhelinliittymien, sähkön ja myöhemmin myös asuntolainan marginaalin kohdalla.
Ei minulla oikeastaan ole enää kuin tuo ruoka, josta voisin nipistää hieman lisää sekä nuo maksulliset varastot pyörälle ja auton renkaille, vai keksitkö sinä jonkin hyvän vinkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti