Uusi vuosi – uudet kujeet

 

Pienestä se voi ihminen tulla onnelliseksi. Kuten vaikkapa siitä, että menee apteekkiin ostamaan lapselle siedätyshoitoon lääkitystä ja saa kuulla, että ko. lääke on tänä vuonna tullut Kela-korvauksen piiriin ja 40% hinnasta lähti Kelakorttia vilauttamalla. Pidättelin onnen kyyneleitä kävellessäni apteekista parkkipaikalle. Aloitin uuden vuoden nimittäin sillä, että kuittasin luottokorttini nollille joulukuun viimeisenä päivänä saamillani lomarahoilla ja päätin sinnitellä 215 euron ruokabudjetilla kuun puoliväliin, jolloin on seuraava palkkapäivä. Tästä ruokabudjetista joutuu todennäköisesti laittamaan siivun bensaankin. Se, että saikin pelkästä Kelakorvauksesta siirrettyä käyttötilille ruokamenoja varten ylimääräistä rahaa, oli oikeasti ”tunteikasta”.  Minä selviän seuraavaan tilipäivään!

Rakensin joululoman aikana kolmen viikon kiertävän ruokalistan, jota olen nyt toista viikkoa testannut ja hyväksi todennut. Inhoan ruuanlaittoa ja tällä systeemillä yritän saada taklattua perjantaiväsymyksen aiheuttamat pitsatilaukset kotiin, kun olen jo miettinyt etukäteen mitä meillä viikon aikana syödään, ja milloin mikäkin ruoka valmistetaan. Lisäksi kun jättää nuorison ruokakaupasta pois, meinaan itkeä joka kerta Lidlin kassalla, onnesta: ruokakulut ovat puolittuneet. Luulen, että saan vielä hieman puristettua ruokakuluista pois, kun koulut alkavat ja lapset saavat syödä yhden lämpimän aterian koulussa.

Kuvan loi Copilot

Huomasin ihan vahingossa, että Spotifyhyn on tullut äänikirjoja. Ehkä olen jossain joskus nähnyt vilahduksen aiheesta, mutta nyt aloin paneutumaan tähän. Koska maksan Spotify-premiumista, minun on mahdollista saada tilin haltijana kuunnella äänikirjoja 12h/kk samaan hintaan. Ihan mahtavaa! Eikä jää harmittamaan, jos jossakin kuussa ei ehdi kuuntelemaan kaikkia tunteja. Mikäli muut tilin jäsenet haluaisivat saman ominaisuuden, joutuisin maksamaan 9,99€/kk/jäsen tästä lisää.

Olen loman aikana harrastanut paljon itsetutkiskelua: tehnyt analyysia, missä itsellä menee aina metsään parisuhteissa, ”Stop doing”-listaa, kiitollisuuslistaa ja hahmotellut sitä kuka olen ja kuka haluan olla. Tulevaisuuden visiointi on yllättävän vapauttavaa ja kivaa. Tästä vuodesta tulee niin minun vuoteni!

Loppu kevennyksenä: joskus tulee luettua hömppää, joten niinpä lukaisin mitä vuoden 2026 rakkaushoroskooppini sanoo. Kuulemma 17.1.-20.2. välisenä aikana elämääni tupsahtaa elämäni rakkaus, ihan joku sielunkumppani. Sitä odotellessa. Vaatiikohan tämä itseltäni toimenpiteitä vai voiko vain odottaa, että se sielunkumppani tössähtää samaan junan vaunuun, törmää kävellen työmatkalla juna-asemalta koululle vai koulun portaissa vai pitääkö asentaa ihan joku Tinder (en kyllä asenna)? Meidän Lidlin kassalla on töissä kyllä tosi komea mies, mutta hän taitaa mennä sakkolihan puolelle… Lupaan kyllä kertoa heti, kun dopamiinimyrsky aivoissani pyrähtää käyntiin, vaikka en taida itse henkisesti olla vielä valmis pariutumaan. Jännityksellä odotan kuitenkin toteutuuko rakkaushoroskooppini ennustus 😅

P.s. Tein loman aikana myös pohdiskelua siitä, mistä kaikesta olen luopunut miehen takia ja mitä oikeastaan kaipaan parisuhteesta. ”Mistä kaikesta olen luopunut”-kohtaan tuli kuusi asiaa ja ”Mitä oikeasti kaipaan”-kohtaan kaksi asiaa. KAKSI. Kaipaan kosketusta (okei seksiä) ja sitä, että joku fiksaisi kaiken hajoavan sijastani. Toivottavasti luit tämän(kin) kommentin pilke silmäkulmassa 😉

Toivottavasti sinunkin uusi vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin 😎

Joulukuun kuukausikatsaus

Vuoden viimeinen kuukausikatsaus ja parhaan pyrkimykseni mukaan viimeinen kauhua herättävä katsaus. Ensi vuodelle on laadittu uusi budjetti ja testaan parasta aikaa ruokakulujen laskemiseksi kolmen viikon kiertävää ruokalistaa. En ota enää lapsia mukaan ruokakauppaankaan, koska heillä on tapana lätkiä ostoskärryihin huomaamattani kaiken näköistä.

Mitäpä tässä selittelemään sen koommin menoja. It is what it is.

Tulot joulukuussa: 4.559,64€

Tulot koostuivat palkasta, lomarahasta, elatusmaksuista, lapsilisästä, km-korvauksista ja myydyistä tavaroista.                                     

SÄÄNNÖLLISET MENOT:	€	YLIMÄÄRÄISET MENOT:	€
Yhtiövastike (sis. vesimaksun)	475,00	Työpaikkaruokailu (eväät)	130,41
Lainan lyhennys	551,00	Aamutee	1,60
Sähkö	61,38	VR	97,60
Puhelin (oma + lasten) + netti	151,50	Terapia	177,00
Netflix	9,49	Joululahjat	668,80
Spotify (perhe)	21,99	Ulkonasyöminen	89,15
Ruoka- ja päivittäistavarat	1180,87	Apteekki	26,98
Laskutili	500,00	Kampaaja	69,00
Lasten kk-raha	32,00	Oopperalippu	53,00
Lasten kuntosalijäsenyys	34,90	Pyörän korjaus	32,99
Bensa	218,21
Yhteensä	3.236,34		1.346,53

Menot joulukuussa: 4.582,87€

Sijoitukset	€
Lapset	30,00
Nordnet Suomi Indeksi	20,00
Seligson Pharma	30,00
Seligson Brands	30,00
Osakkeet	0
Yhteensä	110€

Varallisuus notkahti taas, sillä pitihän ne viime kuun luottokorttivelatkin maksaa…

Varallisuus	30.11.25	31.12.25	Muutos
Indeksirahastot	1.293,36	1.402,41	+ 109,05
Hätävara-tili	20.026,54	18.026,54	- 2.000,00
Asunto	108.000	108.000	0,00
Asuntolaina	- 93.791,42	- 93.491,44	+ 299,98
Yhteensä	35 528,48	33.937,51	- 1.590,97

 

The Closure

 

Tämä vuosi on ollut melkoinen. Ensimmäiset 9 kuukautta olivat pelkkää puhdasta vihaa, kolme kuukautta toipumista, uudesti syntymistä ja itseni tutkiskelua. Sanoisin, että loppu vuosi oli ihan parasta pitkään aikaan.

Vihani alkoi heti tammikuussa. Ostin joulukuussa 2024 asunnon, mutta myyjä ei meinannut lähteä asunnosta millään. Lopulta kannoin viimeiset tavarat hänen kanssaan pois, jotta pääsisin muuttamaan. Olin vihainen työlleni. Kotini seinät ovat kuorrutettu vihalla, maalilla, jota sudin seinä kerrallaan vihaten esihenkilöäni ja kahta kollegaani, jotka eivät tehneet töissä mitään. Hain kesätöitä ja sainkin kesätyöpaikan, jossa vihani jatkoi kasvuaan, kun Tinderissä roikkuvat kollegani eivät selaamiseltaan ehtineet tekemään oikeita töitä. Johdin elokuisena viikonloppuna kurssia, jossa olin ainoastaan vihainen. Materiaalitilaukseni oli muutettu, osa poistettu, kouluttajat riitelivät keskenään ja yksi kouluttajista kulki perässäni koko viikonlopun valittaen. Meidät unohdettiin myös hakea leirintäalueelta (ja myös viedä sinne). Tuon vihan saattelemana lähdin vielä saman viikonlopun päätteeksi viimeistä kertaa keikalle miesystäväni kanssa enkä arvannut, että tuolla keikalla otettaisiin yhteinen viimeinen kuva. Ero tuli minulle puskista ja vihani sai lisää jatkoa. Kunnes… opin, että ”Anger lets you know when it’s time to walk away” ja tästä lauseesta tulikin loppu vuoden matrani.

Vihasta vaihtui työpaikka. Uudessa työpaikassa minulla on ihan huiput työkaverit, työ vastaa koulutustani ja tykkään taas olla opettajana.

Vihasta lopetin kaksi vapaaehtoistoimeani. Toisessa istuin kerran kuukaudessa sihteerin roolissa kirjaamassa kerta toisensa jälkeen pöytäkirjaa, jossa ei ikinä päätetty mitään. Joka kuukausi ihan turhaa ajan tappamista. Ilmoitin, etten ole enää vuonna 2026 käytettävissä. Tuo elokuinen kurssiviikonloppu jäi myös viimeisekseni. 6 vuotta on yhdelle kurssinjohtajalle riittävä aika. Peruin loppu vuoden osalta kaikki sopimani kurssit, ja kun sain loppu vuodesta palkinnon vapaaehtoistyöstäni, totesin, että olen tällä saralla saavuttanut kaiken, mitä vain voin saavuttaa. Anger lets you know when it’s time to walk away.

Vihasta päätin myös sukulaissuhteeni tätiini, jonka kanssa perintökiinteistöä kaupiteltiin.

Vihasta luovuin sometileistäni ja kolmannesta vapaaehtoistoimesta, joka liittyi tiedottamiseen ja sitä kautta somettamiseen.

Seuraava matrani olikin ”I am no longer available for things that make me feel like shit.” Aamen.

Ero teki niin hyvää! Muistan vieläkin sen ensimmäisen viikonlopun eromme jälkeen, kun tajusin, että voin tehdä ihan mitä haluan ja milloin haluan! Enää ei tarvitse elää toisen aikataulujen mukaan! Ja niinhän minä tein. Päätin alkaa rakastaa itseäni.

Aloitin vuosien empimisen jälkeen talviuinnin. Varasin vuodelle 2026 kahdelle keikalle liput sekä liput elämäni ensimmäiseen oopperaan. Jälkimmäiseen olen halunnut mennä ”vain” n. 30 vuotta. Laitoin itseni ensimmäiseksi. Tein työmatkoista junalla juhlaa. Laitoin ruokavalioni kuntoon, aloin harrastaa liikuntaa. Pistin pikkujouluihin aivan kaamean glittermekon, joka nuoli kehoani. Vielä pikkujouluja edeltävänä aamuna mietin, että en voi ikinä lähteä tämän näköisenä. Kollegoiden ottamat kuvat illasta kertoivat toista. Katsoin kuvia ja totesin, että vau. Treeni näkyy ja minä näytän ihan pirun hyvältä. Aloitin terapian, jotta voisin jättää hyvästit kaikelle vihalle ja sille kiltille tytölle, joksi minut oli kasvatettu. Aloitin kirjoittamisen ja vaikka kirjaani ei ikinä julkaistaisikaan tai se ei ikinä valmistuisi, aloitin sen. Aloitin myös opinnot.

Ja ei, ei tämä täysin kivutonta ole ollut. Menetin erossa parhaan ystäväni. Miehen, joka vieläkin kuiskaa tiukoissa tilanteissa minulle lohduttavat sanat. Emme ole eromme jälkeen kertaakaan kohdanneet. Pitkään mietin laitanko hyvän joulun toivotukset, mutta silmiini osui teksti, joka osui ja upposi:

”Whoever abandoned you in the middle of the ocean,

has no right to know what the sharks did to you

or how you managed it to the shore”

…enkä laittanut viestiä. Eikä hän minulle. Joka kerta kun kaipaus iskee, muistan, miten minut ja lapseni ”heitettiin” ulos yhteisestä kodistamme elämäni synkimmällä hetkellä. Tai kun minulla oli vaikeaa, parisuhteemme päätettiin ilman, että olisin edes tiennyt miksi. Veikkaan, että vihani määrällä on mahdollisesti ollut jonkinasteinen vaikutus asiaan. Osaan minäkin katsoa peiliin ja nostaa käden pystyyn virheen merkiksi. Silti, asiat jäivät sanottamatta, eron syy kertomatta. Nyt kun aikaa on kulunut, eipä sillä syyllä ole enää minulle merkitystä. Paluuta entiseen ei enää ole.

Ensi vuoden stepit ovat

•  työpaikka heinäkuusta lähtien, kun työsopimukseni päättyy kesäkuun loppuun
• valmistuminen joulukuussa 2026
• talous kuntoon
• laatuaikaa lasten ja ystävien kanssa
• isomman kahvakuulan ostaminen

Osuipa silmiini vielä tällainenkin:

”Sometimes a perfect family is just a mama and her kids” 💖

Uskaltaisin ennustaa, että tästä tunnemyrskyisestä ja vuoristoratamaisesta vuodesta 2025 seuraa seesteisempi vuosi 2026, jossa myös tunteisiin perustuvat impulssiostokset jäävät tekemättä. Syksyn mittaan huomasin ostavani hyvää oloa itselleni. Olipa se sitten vaate, suklaa tai jokin naamarasva. Enää minun ei tarvitse myöskään ostaa keikkaliput kuin itselleni.  

Kuvan loi Copilot

Mitä parhainta Uutta Vuotta meille kaikille!