Kuinka monella avioliitossa
elävällä lukijallani on avioehto? Jos ei ole, niin miksi ei ole? Suomessa Tilastokeskuksen
mukaan puolet avioliitoista päättyy eroon, siis joka toinen liitto. Jos
ei ole tehnyt avioehtoa, lienee pakko uskoa sokeasti siihen, että oma liitto
kuuluu siihen onnelliseen 50%:iin, joka kestää, kunnes kuolema meidät erottaa…
mutta… voiko niin sokeasti uskoa? Tai kannattaako uskoa?
Olin jo vuosia katsellut kaveriporukastani
ystävääni, joka oli muuttunut iloisesta, eloisasta henkilöstä, sanotaanko,
hieman tylsähköksi ja vakavaksi naiseksi, ja monesti pohdin miksi. Johtuiko se
meistä muista, koska meidän juttujemme taso oli välillä kuin 16-vuotiailla ja tämä vain oli kasvanut aikuiseksi? Vaati aika
monet löylyt ja avantouinnit, ennen kuin syy toisen muuttuneeseen
persoonallisuuteen paljastui: hänen puolisonsa oli pettänyt häntä vuosikausia
eikä hän häpeältä ollut kyennyt sitä kertomaan kenellekään. Ystäväni, joka oli se
naisporukkamme kaunein, teinivuosista lähtien se kaikista halutuin miesten
keskuudessa, oli päätynyt tilanteeseen, jossa hänet oli korvattu toisella naisella…
Kun kysyin, mikseivät he yksinkertaisesti eroa, vastauksena oli raha. Mies oli
liiton aikana ostanut metsää, maata ja kesämökin sekä kasvattanut muhkean sijoitussalkun.
Aina, kun pariskunta oli erosta keskustellut, mies oli luvannut lopettaa
sivusuhteensa. Ystäväni epäilikin, ettei mies halua erota, koska menettäisi
puolet omaisuudestaan. Ystävälläni puolestaan ei ole ollut voimavaroja viedä
eroa maaliin ja hän on sinnitellyt lasten takia. Kuinka paljon sinua kirpaisisi
jakaa liiton aikana hankkimasi omaisuus? Ja ei, tässä tapauksessa en ole miehen
puolella. Olen ystäväni puolella. Mies itse on ajanut liittonsa siihen
pisteeseen, että ystäväni on viimein laittamassa avioeron vireille. Koska
avioehtoa ei ole, mies pääsee kuin pääseekin pulittamaan puolet omaisuudestaan.
Herra, jota olen tapaillut tässä
reilun kuukauden ajan friends-with-benefits-mielessä onkin osoittautunut naimisissa
olevaksi mieheksi. Kahden lapsen sijaan hänellä onkin kolme lasta eikä hän asukaan
siellä, missä oli kertonut asuvansa. Lyhyessä ajassa tuli aika paljon itselleni
sulateltavaa, vaikka en ole etsimässä parisuhdetta. Hän on alun tuttavuuden
jälkeen kertonut aika paljon omasta tilanteestaan ja yllätys-yllätys hänenkin ainoa
syy pysyä liitossaan on raha. Hän puolestaan on perinyt vanhemmiltaan puolet
maatilasta ja metsäpalstasta ja ostanut toisen puoliskon sisareltaan. Kesät hän
viljelee tuotteita myyntiin ”sivubisneksenä” (yrityksen liikevoitto oli viime
vuonna 199k, joten ihan kiva pieni ”sivubisnes”) ja varsinainen leipä tuodaan
pöytään tekemällä reissuhommia joka toinen viikko. Hän totesi, ettei hän voi
mitenkään erota ja antaa puolta kaikesta lastensa äidille. Minä taas katson suu
auki, että mitä helvettiä. Ymmärrän, että jos olet itse kaiken omaisuuden
hankkinut (jo ennen avioliittoa), niin minkä helvetin takia et ole tehnyt
avioehtoa? Mutta. Sitten minussa on se puoli, joka miettii, mikä on naisen arvo
avioliitossa? Minkä arvoinen on se ihminen, joka on tällekin miehelle
synnyttänyt kolme lasta ja hoitaa heitä yksinhuoltajan omaisesti joka toinen
viikko, kun mies on reissuhommissa ja sen lisäksi pettää häntä? Eikä viitsitä edes
mennä siihen moraaliseen puoleen minussa, joka edelleen tapailee miestä, vaikka
sain kuulla hänen olevan naimisissa…
Kenen etu on roikkua onnettomassa
avioliitossa rahan takia? Olisivatko asiat olleet helpommin ratkottavissa
avioehdolla? Tyhmä se olin minäkin ensimmäisellä kierroksella. Toisella kertaa
tein avioehdon ja vitsit, miten helppoa eroaminen olikaan. Omille lapsilleni
olen jo hyvissä ajoin aloittanut asiasta puhumisen. Se, että puolet liitoista
päättyy eroon, on aivan järkyttävän paljon. Olipa sitten mies tai nainen, oma
tulevaisuus kannattaa turvata sillä yhdellä paperilla, avioehdolla. Jos asiat menevät
päin männikköä, on edes joku turva, millä pääsee omaa elämäänsä jatkamaan. Ja toisaalta,
jos se toinen osapuoli ei ole kyennyt hankkimaan mitään omaisuutta liiton
aikana, voiko silloin oikeasti olla oikeutettu toisen rahoihin? Mutta tämä
pätee vain siinä tapauksessa (minun mielestä), että se toinen on osallistunut
elämisen kustannuksiin yhtä paljon. Ei siis voi olla niin, että nainen
esimerkiksi hankkii kaikki lasten tarvikkeet ja mies ostaa samalla summalla itselleen
osakkeita. Tai että mies kustantaa kaiken ja nainen ostaa omilla rahoillaan
lisää kosmetiikkaa vessan kaappiin sekä lisää rätei ja lumpui vaatekaappiin.
Vai mitä mieltä sinä olet?
