Uuden vuoden lupauksia

Teetkö uuden vuoden lupauksia? Kuinka kauan lupauksesi kestää, ennen kuin ne rikkoutuvat? Itse tykkään pohtia aina vuoden vaihteessa mennyttä vuotta ja mitä voisin tehdä paremmin seuraavana vuotena. Tänä vuonna pääpaino tulee olemaan talouden tasapainottamisessa ja omassa hyvinvoinnissa.

Talous kuntoon

Sijoitustavoitteessani mainitsinkin, että prioriteetti 1 tänä vuonna on taas saada hätävaratilini saldo, 10.000 € kasaan. Olen karsinut kuluja pitkin vuotta ja kilpailuttanut viimeisimpänä puhelinliittymät sellaiseen hintaan, että kerrankin hinnassa tuntuu olevan jokin tolkku.

Heikkouteni vuonna 2024 on ollut matkustaminen. Reissasin 2024 lasteni kanssa Pohjoismaissa, Atlantin toisella puolen sekä Välimerellä. Rakastan matkustamista, mutta kolme reissua vuodessa on liikaa. Ehkä nämä olivat itseni ja lasteni ”lohduttamista” sillä, että tein taas radikaalin muuton elämässämme muuttaessamme pois uusperheestä. Toisaalta rakastan lasteni kanssa matkustamista, sillä silloin saan heidät kokonaan itselleni. Kun jakaa kolmestaan saman hotellihuoneen, kukaan ei pääse ”karkuun” omaan huoneeseensa. Tällöin aidosti kuulee lasten ajatuksia. 

Matka Jenkkilään oli hyvinkin silmiä avaava reissu. Mielikuva valtavan rikkaasta maasta Hollywood-glamourineen vaihtui todellisuuteen köyhyydestä, huumeista ja kodittomuudesta. Ne, jotka kehuvat Los Angelesiä eivät ole tainneet koskaan reissata julkisilla ympäri kaupunkia? Voi olla, että kirjoitan tästä reissusta vielä oman tarinan joku päivä.

Jonnekin haluan matkustaa myös vuonna 2025, mutta siihen pitää ensin säästää rahat.

Työpaikan metsästys

Olen ollut viitisen vuotta nykyisellä työnantajallani. Tämän piti olla puolen vuoden pesti aikoinaan, kun viimeksi räjäytin elämäni ottamalla avioeron ja vaihtamalla työpaikkaa siinä samassa. Työ ei oikein vastaa koulutustani ja on aika yksitoikkoista. Tällä hetkellä kärsin tekemisen puutteestakin. Olen ensimmäiseltä ammatiltani sairaanhoitaja ja olen huomannut kaipaavani takaisin hoitotyöhön, jossa työ olisi merkityksellistä. Palkka on ainoa syy, miksi en voi ainakaan vielä palata takaisin.

Olen viime syksyn mittaan hakenut useita työpaikkoja, mutta korkeakoulutettujen työttömyys on tällä hetkellä korkea. Fiilis on vähän sama kuin vuonna 2016, jolloin hallitus leikkasi isosti ammatillisesta koulutuksesta ja minäkin opettajana jäin työttömäksi. Opetustyötä ei ole tarjolla kuin harvoille ja asiantuntijatehtäviä on kanssani hakenut parhaimmillaan 700 työpaikkaa kohden. Olen siis hyvin kiitollinen siitä, että minulla on työpaikka, mutta jatkan uusien haasteiden metsästämistä. Parempi palkkakin toki kiinnostaa.

Opiskelu

Olen luonteeltani ikuinen opiskelija ja aloitin viime syksynä avoimessa ammattikorkeakoulussa maksulliset ”diplomi”-opinnot, jotka jatkuvat kevääseen saakka. Lisäksi haen ensi viikolla hakuun tuleviin opinto-ohjaajan opintoihin, vaikka luulen, että sinnekin on tänä vuonna ennätysmäärä hakijoita työttömistä opettajista. Ei voi voittaa, jos ei yritäkään. Jos portit opoksi eivät aukea, katson yhteishaun tarjonnan ja teen muutamia peliliikkeitä oman osaamiseni kartuttamiseksi.

Aloitin väitöskirjan tutkimussuunnitelman tekemisen joku tovi sitten, mutta heitin sen roskiin ennen joulua. Tutkimustani haluttiin riisua ja helpottaa kaiken aikaa, vaikka minä halusin tutkia ilmiötä kaikin mahdollisin tavoin. Lopulta ohjauskeskustelun päätteeksi totesin, ettei tämä tutkimus ole enää minun eikä sitä mitä halusin, ja totesin, että ei kiitos. Toki voisin tehdä väitöskirjani toiseen yliopistoon. Yksi haaveistani olisi olla tutkija, vaikka eipä tutkijan työlläkään rikastumaan pääse.

Vegaanihaaste

Ilmoittauduin jo kolmatta kertaa vegaanihaasteeseen ja haastan sinutkin mukaan. Oman hyvinvoinnin takia kiinnostuin aikoinaan kasvisruuasta ja lähdin mukaan vegaanihaasteeseen. Omat vatsavaivani ovat olleet jo pitemmän aikaa historiaa. En ehkä pysty täysin vegaaniksi ikinä muuttumaan enkä ole mitenkään ehdoton tässä asiassa; syön lihaa, jos siltä tuntuu. Tästä haasteesta saa älyttömän hyviä s-postikirjeitä resepteineen ja vinkkeineen. Helpottaa kummasti arjen ruuan suunnittelua ja tulee kokeiltua kaikkea uutta. Vatsa tykkää, lompakko ja maapallo kiittävät.

Vinkkinä muuten muutama Netflix-dokkari, jotka myöskin saivat minua lisäämään kasvisruokien määrää ruokavaliossani:

• The Game Changers
• Samat geenit, eri ruokavalio
• Suolisto, avain terveyteen
• Siniset vyöhykkeet ja pitkän iän salaisuudet
• Seaspiracy
• Cowspiracy

Tipaton vuosi

Alkoholi ei ole minulle ongelma, mutta siihenkin saa rahaa menemään halutessaan. Jo ennen joulua huomasin tuovani Lidlistä 6 euron hehkuviiniä joka kauppakäynnin yhteydessä ja tyhjiä pulloja on kertynyt melkoinen määrä.

Punaviini maistuu syksyllä, mutta yksi pullo saattaa kestää itselläni parikin kuukautta avattuna. En silti koe tarvitsevani alkoholia rentoutusjuomaksi, joten ajattelin, että samalla voisin lopettaa alkoholin ostamisen kokonaan kotiini. Eri asia, jos joskus kesällä käyn terassilla ja ostan lonkeron jonkin tapahtuman yhteydessä.

Treenaaminen

Olen aina ollut urheilullinen ja harrastanut pienestä pitäen eri lajeja. Suurperheen äitinä uusperheessä itsestään huolehtiminen vähän jäi. Olen erilleen muuton jälkeen aloittanut uudelleen lihaskunnon rakentamisen ja vaikka tässä syksyllä on tullut enemmän kestävyyslajeja treenattua, tarkoitus olisi nyt jatkaa lihaskunnon parissa. Teen siis itselleni treeniohjelman, jota alan noudattaa. Syyskuussa pitää kuulemma olla elämänsä kunnossa kertausharjoitusten takia, joten mitä painavamman miehen saan selässäni kannettua, ilmeisesti sen parempi.

Olen parempi kollega ja ystävä

Olen viime vuonna ollut positiivisestä luonteestani huolimatta hirveän negatiivinen ja se on syönyt myös itseäni. Turhautuminen työhön, jossa työpäivät koostuvat hiiren heiluttamisesta, jotta teams-pallukka pysyy vihreänä ja kuunteleminen, miten kollega valittaa ”hirveää työmäärää”, vaikkei hänellä ole töitä yhtään sen enempää kuin minulla, ovat saaneet minut välillä raivon partaalle. Minä vain olen nopeampi tekemään saman määrän töitä. Esimieheltä olen pyytänyt toistuvasti lisää töitä, mutta niitä ei vain ole. Paha olo on purkautunut välillä selkään puukottamisella ja sekään ei ole minulle tyypillistä toimintaa. Lupaan siis vastedes olla parempi ihminen.  

Vaatehankinnat kotimaisilta yrittäjiltä

En ole enää mikään himoshoppailija, jota voisin kuvata olleeni vielä 5 vuotta sitten. Tähän on varmasti vaikuttanut etätyöskentely, kun vaatteita ei ole samalla tavalla enää tarvinnut. Muutaman päivityksen joudun jossakin kohtaa vaatekaappiini tekemään ja olenkin ajatellut, että jatkossa kotimaiset brändit voisivat vaatettaa minut. Kyllä, se on kalliimpaa, mutta samalla jokaista ostosta joutuu myös harkitsemaan aivan eri tavalla hinnan takia ja jokaista ostosta varten joutuu myös säästämään. Toisaalta kärsin syksystä alku kevääseen saakka neuloosista, joka osaltaan vähentää tarvetta vaatehankinnoille.

Oman kodin rakentaminen

Viimeisimpänä, mutta ehkä yhtenä tärkeimmistä, pääsen pian rakentamaan omaa kotia. Oma koti merkitsee itselleni turvapaikkaa, jossa saa olla sellainen kuin on ja jossa jokaiselle löytyy oma soppi rauhoittumiseen. Aina ei näin ole ollut. Odotan muuttoani kovasti. Muuton myötä teen pientä pintaremonttia ja nautin siitä, että voin vetää seinät vaikka vaaleanpunaisiksi (mitä en kyllä tee) eikä minun tarvitse kysyä keneltäkään ”lupaa” siihen. Pitkästä aikaa minulle tulee koti, joka ei sisällä kompromisseja avopuolison kanssa, ja jossa saan tuoda persoonaani esille. Haluan myös lapsilleni kodin tuntua. Olemme eläneet jos jonkinlaista kiertolaiselämää vuosien saatossa.

Näillä ajatuksilla minä aloitan vuoden 2025. Ihanaa uutta vuotta minulle ja sinulle!

 

Joulukuun kuukausikatsaus

Hyvää alkanutta uutta vuotta!

Itseään on hirveän helppoa huijata ja kuvitella, että vaikkapa minun kolmen hengen talouden ruokamenot ovat 450€/kk. Näin sanoo Lidlin äppi, mutta kun lähtee porautumaan oman tilin tietoihin, huomaakin käyneensä vähän Tokmannissa, vähän Cittarissa ja pikkuisen Prismassa. Näistä alkaakin kertyä aikamoinen summa jo tuon 450 euron päälle. Siksi ajattelin tarkastella kuukausittain kuukausikatsauksessa mihin se raha oikein katoaa. Aiemmassa postauksessani ehkä huomasit, että minulla pitäisi kaikella logiikalla jäädä aika yli tonni jemmaan rahaa, mutta ei vain jää. Alla raa’at luvut siitä, minne se raha oikein katosi.

Tuloni olivat joulukuussa poikkeukselliset: käytin joulukuussa yhden palkattoman päivän henkilökohtaiseen menooni, minkä takia palkka on aavistuksen pienempi. Lisäksi sain harrastuksestani kilometrikorvauksia 160,80 €. Näiden lisäksi sain perintöä 2,5 vuotta kestäneen pesänselvittelyn ja jaon myötä 10.141,31 euroa. Älä kuvittelekaan, että tämä olisi puhdasta nettoa. Tämä summa on käytännössä sama summa, joka minulta on mennyt lakimiehen kuluihin sekä perintöveroihin. Kerron tästä saagasta myöhemmin lisää.

Tulot joulukuussa: 13.643,15 euroa

Jos oli tuloja, oli myös menoja. Ostin itselleni hieman suuremman joululahjan: rivitalon pätkän.

SÄÄNNÖLLISET MENOT:	€	YLIMÄÄRÄISET MENOT:	€
Vuokra (sis. vesimaksun)	941,43	Lapset	95,97
Sähkö	86,23	Bensa	144,16
Puhelin (oma + lasten)	66,89	Joululahjat	112,40
Netflix	9,49	Veikkaus	20,00
Spotify (perhe)	19,99	Ulkona syöminen	88,40
Ruoka- ja päivittäistavarat	840,89	Ilmankostutin	57,60
Laskutili	556,14	Pojan parturi	25,00
Lasten kk-raha	64,00
Pojan kuntosalijäsenyys	39,90
Vuokravarasto	76,00
Yhteensä	2 700,96		543,53

Menot joulukuussa: 3.244,49 euroa

Menoista puuttuvat vielä sijoitukset sekä asuntokauppa.

Ruokakulut olivat suuret joulusta johtuen. Suklaa oli tänä vuonna aivan järkyttävän kallista ja vaikka ostimme sitä maltillisesti, huomasin että suklaaostot olivat kymppejä. Minulla on omakotitalon myynnin jälkeen ollut vuokravarasto, koska kaikki perintöhuonekaluni, joista en ole ollut valmis luopumaan, eivät mahtuneet nykyiseen kolmiooni. Tyhjennän varaston tammikuun muuton yhteydessä ja katson mitä teen kaikelle sille tavaralle, joka ei enää uuteen kotiini mahdu. Säännöllisten menojen suhteen ruokaostokset olivat siis poikkeuksellisen suuret ja tylsänä kuluna vielä tuo varasto.

Laskutilille siirsin normaalia enemmän rahaa, sillä tyhjensin laskutilin aika tehokkaasti marraskuussa joululahjoihin. Laskin, että tuolla summalla saa tammikuussa tulevat laskut maksettua.

Mutta entäpä nämä ylimääräiset ostot? Hieman jopa hävetti kirjata näitä ylös. Veikkaus 20 €? Joskus sitä sortuu typeriin ja epätoivoisiin yrityksiin saada paikkausta talouteensa. Onneksi tämä ei ole tapani.

Yllättävää oli se, että vaikka lapseni saavat 32 €/kk kuukausirahaa, he ovat onnistuneet kinuamaan lisää rahaa lähes satasen edestä. Tyttäreni varsinkin on täysi hulttio rahojen suhteen ja hän polttaa tuon kk-rahan välittömästi kosmetiikkaan. Tätä onkin hyvä jäädä seuraamaan.

Olin ostanut joululahjat jo marraskuussa, mutta kolme lahjaa oli vielä ostamatta. Näistä kolmesta kukin sai kukin 20 euron arvoisen lahjakortin ja sisarenpoikani 50 € käteistä. Postimerkki maksoi näköjään 2,40 €.

Ulkonakin tuli käytyä syömässä… Ilmankostutin oli pakollinen hankinta, sillä joka aamuinen nenäverenvuoto ei ole hauskaa.

Sijoitukset	€
Nordnet Suomi Indeksi, lapset	30,00
Nordnet Suomi Indeksi	20,00
Seligson Pharma	25,00
Seligson Brands	25,00
Osakkeet	0
Yhteensä	100€

Yritän aina laittaa pieniäkin summia sijoituksiin, vaikka miten tiedän kuukaudesta tulevan tukalan taloudellisesti. 100 euroa oli joulukuun saldo.

Asuntokaupat

Ostin rivitaloneliön 108.000 eurolla, josta omarahoitusosuus oli 10.800 euroa. Tähän päälle tulivat varainsiirtovero (1.620€), osakkeiden sähköinen merkintä Maanmittauslaitokselle (381,02 €) ja myyjän sähköiseen kaupankäyntiin liittyvät kulut, kaikki yhteensä 98.002,95.

Koska pesänjakajamme koko pesänselvityksessä oli yksi saamattomimmista ihmisistä ikinä, jouduin siirtämään vuorokaudeksi luottokortiltani 4.000,00 euroa varuiksi kattaakseni kaikki asunnon ostoon liittyvät kulut, sillä säästötililläni ei ollut tarpeeksi rahaa. Tästä pesänjakoshowsta on tosiaan jatkotarina luvassa. Perintörahat tulivat kuitenkin juuri samana päivänä kuin kaupat tehtiin, mutta tuo vuorokauden kestänyt laina luottokortiltani maksoi minulle vielä ylimääräiset 124,49 euroa, jonka maksoin säästötililtäni.

Tämän lisäksi asuntooni kohdistui taloyhtiön laina (10.234,41 €), joka maksettiin juuri ennen aattoa pois. Tämä summa maksettiin asuntolainalla.

Varallisuus 31.12.24	€
Osakkeet	0,00
Indeksirahastot	341,86
Hätävara-tili	5.363,26
Asunto	108.000
Kiinteistö	22.500
Asuntolaina	- 95.416,34
Yhteensä	40.788,78

Joulukuun kuukausikatsaus on siis poikkeuksellinen eikä tammikuukaan tule olemaan vielä sellainen, josta näkisin, miten pystyn lähtemään kasvattamaan omaa varallisuuttani määrätietoisesti. Jotenkin lukujen kirjaaminen jo tähän postaukseen oli hyvin silmiä avaavaa. Kuvittelin, että olen tehnyt kulujen karsintaa jo tehokkaasti, mutta näköjään karsittavaa riittää yhä.

Lapselle säästäminen

Kun olin itse lapsi, äitini säästi minulle ja sisarelleni kaikki lapsilisät. Kun esikoiseni syntyi, päätin säästää hänellekin lapsilisät. Neljässä vuodessa lapsilisistä kertyikin jo mukava potti pojan tilille. Nuorimmainen ei ehtinyt nauttia lapsilisien kertymisestä kuin reilut pari vuotta. Avioeron jälkeen minun oli itse pakko ottaa lapsilisät käyttööni, jotta olisimme tulleet taloudellisesti toimeen. Edelleenkin lapsilisät menevät peruselämiseen.

Aluksi lapsilisät olivat kivijalkapankin tilillä, mutta matalien korkojen aikana tuntui, että jotakin tuottoakin olisi kiva saada lasten säästöille. Ensin avasimme Nordeassa KorkoExtra-tilit molemmille, jossa säästöprosentti määräytyi aina vuodeksi, mikäli et varoihin koskenut. Näissäkin korkotuotto laski laskemistaan vuosi vuodelta ja lopulta päätimme sijoittaa esikoisen rahoja Nordean sijoitusobligaatioihin. Ajattelin idean olevan jo siinä kohtaa ”älytön”, kun laskin miten paljon pankki vetää välistä mahdollista tuottoa. Lasten isälle tärkeintä oli, että pääoma on turvattu. Siellä ne rahat olivat 4 vuotta muhimassa, tehden tuottoa huikeat 1,2 %! Tuolloin aloin jo ymmärtämään, että saman tuoton olisi saanut makuuttamalla rahoja nollatililläkin.

Miksi tällaiseen ratkaisuun sitten aikoinaan päädyttiin? Oli vaikeaa alkaa ehdottamaan lasten isälle esimerkiksi osakkeiden ostoa tai indeksirahastoihin sijoittamista, kun toinen ei ollut näistä asioista lainkaan kiinnostunut. Riskiä lasten sijoituksissa ei hänen mielestään saanut lainkaan olla. Eipä sitä tuottoakaan täten myöskään saatu.

Lasten ollessa 4- ja 6-vuotiaita, avasin Nordnetiin molemmille Suomi-superrahaston tilit ja aloitin säästämisen 15€/kk/lapsi. 15€/kk on pieni summa, mutta sillä on saatu aika monta kertaa 1.000 € täyteen rahastossa, joka nykyisin muuten on nimeltään Nordnet Suomi Indeksi, ja jonka jälkeen olen ostanut lapsille osakkeita ja kerryttänyt taas rahastoa. Nordnet Suomi Indeksiin päädyin aikoinaan siitä syystä, että rahasto on täysin kuluton, jolloin kaikki raha, joka sinne sijoitetaan ja nostetaan, jää todellakin lapselle.

Lasteni sijoitussalkut näyttävät tänä päivänä, 10 vuotta myöhemmin tilien avaamisen jälkeen, tältä:

Paremmaltakin on lasteni sijoitussalkut näyttäneet. Jossain vaiheessa menetin kiinnostuksen pörssiä kohtaan ja minulta meni kokonaan ohi, mitä Nesteelle tapahtui. Puolet Nesteen arvosta suli lasteni salkuissa. Fortum ja Stora Enso ovat myös pahasti miinuksella.

Pienet pesämunat lapsilla joka tapauksessa on olemassa ja poikani on jo alkanut kiinnostumaan sijoittamisesta niin paljon, että on pohtinut lukion jälkeen opintoja kauppakorkeassa. Tytär puolestaan elää kiihkeää murrosikää meikkien ja vaatteiden maailmassa ja tuhlaisi kaiken hetkessä, jos saisi. Jouduimme lasten isän kanssa pyytämäänkin pankilta, ettei tytär pääse enää siirtämään säästötililtä käyttötililleen rahaa, sillä neiti oli keksinyt tämän porsaanreiän ja satoja euroja oli päässyt silmieni ohi valumaan vaate- ja meikkiostoihin.

Nykyinen mieheni avasi myös Nordnetiin, Suomi indeksi rahastoon, omissa nimissään lapsilleen rahasto-osuudet. Mies totesi, ettei voi lasten nimissä avata mitään, sillä ex-rouva tyhjentäisi nekin tilit. 15€/kk/lapsi on jo saanut pientä pesämunaa alleen muutaman vuoden aikana. Meillä molemmilla lapselle säästämisen tarkoitus on se, että pystymme hieman auttamaan lapsia aikuisiän kynnyksellä opiskelujen ja asumisen suhteen. Itse aion myös molempien lasteni ajokortit kustantaa näillä varoilla. Toivottavasti myös lapsille jäisi ajatus siitä, että säästäminen pienelläkin summalla voi tuottaa myöhemmässä vaiheessa mukavat tuotot.