Terapia

Lokakuun kuukausikatsauksen "Muu sälä"-kohta sisältää terapian. Olin pohtinut tätä jo jonkin aikaa, etenkin, kun koko kesä ja alkusyksy menivät vihan tunteen vallassa aiemmasta työpaikastani. Viimeisin sysäys oli eroni. Muistan yhä sen tunteen, kun eron jälkeen tajusin, että minähän voin tehdä mitä minä haluan viikonloppuna! Minun elämäni ei ole enää sidottuna miehen aikatauluihin. Minua ei enää vituta, että jätän oman elämäni elämättä, koska odotan, milloin miehelle sopii, että teemme jotakin yhdessä. Kuulostaa varmaan aika hölmöltä? Mutta tällainen minä olen: teen kolmen ihmisen työt, asetan parisuhteeni ykkössijalle lasteni kanssa ja uuvutan itseni sillä, että minua ei kukaan laita ykkössijalle. Ei töissä eikä parisuhteessa. Eron myötä tajusin, että taas, TAAS, minä elin näin. Mikä ihmeen kynnysmatto minä miehille olen? Miksi vedän aina puoleeni ihmisiä, joille minä en koskaan ole riittävä? 

Sukelsin lapsuuteeni, nuoruuteeni, jossa en ikinä kelvannut äidilleni. 8½ oli huono arvosana kokeesta. ”Sinusta ei ikinä tule yhtään mitään!”, äitini ääni huutaa edelleen pääni sisällä. Ennen kuin täytin 30 vuotta, olin ylioppilas, kersantti, sairaanhoitaja, yhteiskuntatieteiden kandidaatti, terveystieteiden maisteri ja kahden lapsen yksinhuoltaja. Minustako ei todellakaan tullut yhtään mitään?

”Pitäisikö sun mennä lenkille? Et ole kolmeen päivään käynyt ja sun perse alkaa roikkua”, toteaa aviomieheni. Olen 10 kiloa hoikempi kuin nyt tätä kirjoittaessani ja olen edelleen hoikka. Tuolloin olin alipainoinen, kuivan kesän orava, kun kuuntelin, miten perseeni roikkuu, koska en ollut kolmeen päivään käynyt juoksemassa. ”Taasko sä syöt karkkia?” Minusta ja kehostani on sanottu koko elämäni ajan rumasti. En ole koskaan ollut ylipainoinen, vaan hoikka ja urheilullinen. Silti äitini kyttäsi teini-ikäisenä ruokamääriäni tajuamatta, että olin häntä 10 cm pitempi, harrastin lajeja, joissa energian kulutus oli suurta ja tarvitsin ravintoa. Muistan itkeneeni useat kerrat ruokapöydässä äitini kommentoidessa vaikkapa perunoiden määrää lautasellani. Tai ne itkut vaatekaupan sovituskopissa, kun lihaksikkaat reiteni ja Jennifer Lopezin kokoinen takapuoleni ei mahtunut alennusfarkkuihin, joita äitini kantoi sovituskoppiin. Luojan kiitos, strech-farkut tulivat markkinoille 2000-luvun taitteessa. Ja tiedättekö mistä minut lukiossa muistetaan? Treenatusta takapuolestani. Kiitos Shakira ja J.Lo. Kuulin taannoin eräältä lukion rinnakkaisella luokalla opiskelleelta mieheltä ylistyssanoja takapuolestani silloin ja nyt. Ja joo, kännissähän hän näitä jutteli, mutta ihan sama. Minulla on edelleen hyvä takapuoli :D :D :D 

Viimeisimmän parisuhteeni aikana painoni viimein nousi terveelliselle tasolle, mikä luonnollisesti tarkoitti, että jouduin ostamaan kokoa suurempia vaatteita. Ilmeisesti sekin oli liikaa? En kelvannut enää. Niinpä minä päätin hakeutua terapiaan. En halua enää yhteenkään parisuhteeseen, jossa hukkaan itseni ja jossa en kelpaa sellaisena kuin olen.

Etsin terapeuttia useamman viikon ja vertailin paitsi hintoja, myös sisältöä. Nykyiselle terapeutilleni sai vieläpä ilmaisen tutustumisajan, ja kun kemiat klikkasi, päätin aloittaa seuraavalla viikolla istunnot. Kyseessä on 20 kerran lyhytterapia ja toistaiseksi itselläni ei ole kuin positiivista sanottavaa. 1.180 euron sijoitus itseeni ei ole paha hinta siitä, jos saisin itsetuntoni takaisin ja pääsisin eroon kiltin tytön syndroomasta, josta niin kovin kärsin. Lopettamalla olemalla kaikille kiltti, voisin ehkä joskus harkita hakeutuvani esimiestehtäviin, joihin hakeutumisen olen jättänyt sen takia, että koen vaikeaksi antaa negatiivista palautetta ja mitä jos minusta ei pidettäisikään? Hylkäämisen tunne on kamala tunne.

Aika paljon on jo terapian ohella tullut tehtyä asioita itseni eteen. Kerroinkin jo, miten vaatekaappini meni uusiksi. Ja arvatkaa mitä? Ne Revolution Racen uudet housut ovat kokoa isommat. Olen treenannut sen verran, että vanhat housuni kiristävät, yllättäen, takapuolesta ja reisistä, joten nyt nämä uudet tuntuvat ihanilta sopivuutensa takia. Vyötärö on toki liian iso, mutta vyöllä senkin fiksaa. Itselläni on edelleen sodan ajan sijoitus, joten kertausharjoituksissa minun roolini on kantaa joukkueeni miehet taistelukentältä saamaan ensiapua. Ei sitä kuivan kesän orava tee.

Aloitin myös uuden harrastuksen: talviuinnin. Tähän ostin ePassilla 10-kortin. Lisäksi joogaan ja teen pilatesta lähes joka ilta. Olen notkeampi kuin ikinä tähän mennessä. Tapaan ystäviäni silloin kun minulle sopii. Kirjoitan paljon. Olen tehnyt pienistä asioista merkityksellisiä. Kaikista parasta, mitä eron jälkeen minulle on tapahtunut, on se, että vaikka menetin erossa muka-parhaan ystäväni, sain teinivuosiltani kaksi parasta ystävääni takaisin. He molemmat ovat miehiä. Toisen löysin sattumalta Instagramista ja toinen sattui kuljettamaan junaa töistä kotiin. Molemmat ovat onnellisesti avioliitossa. Heidän kanssaan kahvittelu ensimmäistä kertaa 20 vuoteen on tehnyt sanoin kuvaamattoman hyvää. Heille olen edelleen se sama tyyppi, joka edelleen hyväksytään joukkoon ja joka pyydetään uudelleen ja uudelleen kahville. Tästä totesinkin, etten taida kuitenkaan olla ihan paska tyyppi? On tätä työmaata minussa silti edelleen. Pikku hiljaa, pala palalta, versio 2.0 rakentuu.

Mitä Sinä olet viime aikoina tehnyt oman hyvinvointisi eteen?

Vinted

Harvemmin olen mainoksen uhri, mutta viime kesänä minusta sellainen tuli. Meillä nuoriso tykkää merkkivaatteista, jotka maksavat kaupoissa älyttömästi ja joita minulla ei ole aikomustakaan heille ostaa. Niinpä latasin puhelimeeni Vintedin. Olen tehnyt melkoisia löytöjä edullisesti, mutta nyt päätin itse lähteä kokeilemaan myyntiä. 

Kun aikoinaan työskentelin syöpätaudeilla sairaanhoitajana, moni syöpään sairastunut nainen kertoi ensimmäisenä lähteneensä siivoamaan vaatekaappiaan diagnoosin saatuaan. Minulle tämä sama rituaali on tullut tutuksi parisuhteiden päättymisen myötä. Me naiset (tai ainakin osa meistä) ostamme vaatteita tunteella. Vaatekappaleisiin saattaa liittyä muistoja, joista minä haluan eroon eron myötä. Kuulostaako ihan hullulta? Sillä sitähän se osittain on.

Ensimmäinen vaate, jonka latasin Vintediin, oli puolisoni tyttären rippijuhliin ostettu mekko. Mekko oli kaunis, mutta itse juhlatilaisuus ei, ja puolisoni tytär suuresti vaikutti siihen, että muutimme alun perinkin eri osoitteisiin. Tämä mekko symboloi tietämättään ikäviä tunteita ja halusin siitä eroon. Tästä mekosta lähti muidenkin juhlamekkojen raju karsinta. Toki kaapissa oli 20 vuotta vanhoja mekkoja, joita ei enää 4-kymppisenä päälleen pukisi, mutta juhlamekoista alkoi Vinted-myyntini.

Ennen Vintediä möin Facebookin kirpputoreilla tavaroita ja vaatteita, mutta ostajien kanssa aikataulujen sopiminen oli aika raskasta. Sama juttu oli Torissakin, jos ei halunnut lähettää tuotteita. Vintedissä kaikki on tehty myyjälle helpoksi. Lataat kuvat ja kirjoitat lyhyen kuvauksen, jonka jälkeen tekoäly kerää tiedot melko tarkasti tarkastettavaksesi, kuten koon, värin, merkin jne. Minusta Vintedin myynti-ilmoituksen tekeminen on tehty äärimmäisen helpoksi. Sitten ei muuta kuin tallennus ja odottamaan ostajaa. Kun ostaja on löytynyt, haet lähetyskoodin, laitat tuotteen pakettiin ja viet Postiin. Ostaja hakee paketin ja kuittaa ostoksen, jonka jälkeen rahat kilahtavat Vinted-tilillesi, josta voit siirtää ne omalle tilillesi. Kätevää.

Juhlamekoista se minun vaatekaappini tyhjentäminen lähti. Huomautettakoon, että omistan naiseksi todella vähän vaatteita, ja asuttuani kolmen eri miehen kanssa elämäni aikana yhdessä, he ovat joutuneet aina levittäytymään minun puolelleni, koska heillä on ollut enemmän vaatteita. Kenkälukuni on vakio: ostan vain rikkoutuneen, ei-korjattavan kenkäparin tilalle uuden. Paitsi, ostin syksyllä alennuksesta punk-henkiset Converset, mutta tähän sanon puolustukseksi, että säästelen hieman toisia Conversejani, koska ne ovat harvinaiset, pohjia ei saa uusittua ja ne ovat niin päheät, että todennäköisesti itkisin, jos ne joku päivä joutuisi heittämään roskiin hajottuaan. Juhlamekkojen jälkeen lähtivät muut mekot, housut, villapaidat, villahuivit, laukkuja… Tällä hetkellä myyntiä on 173 euron edestä, viikossa.

Kolikon kääntöpuoli tässä eron jälkeisessä vaatekaapin siivouksessa on tietenkin se, että mitäs helvettiä minä puen töihin nyt, kun lähes kaikki on kohta myyty? Vinted tarjoaa siihenkin vaihtoehdon. Monet vaatteet, jotka olen tämän äpin kautta löytänyt, ovat sisältäneet hintalapun. Merkkituotteita saa pilkkahintaan. Viimeisin löytöni oli upouudet Revolution Racen ulkoiluhousut, joista maksoin 30 euroa sisältäen pakollisen tuotevakuutuksen sekä postituskulut. Uudehkot Niken collegehousut maksoivat 8 euroa. Pikkujouluihin sopiva mekko alle 20 euroa. Tyttöjen iltaan sopiva pusero 9 euroa. Menepä ostamaan nämä kaikki kivijalkaliikkeestä ja hinta on parisen sataa enemmän.

Nythän Vinted on lisännyt eri osastoja, joiden avulla myynti on vieläkin helpompaa. Kaltaiselleni minimalistille tällainen sovellus on loistava tapa päästä turhasta tavarasta eroon ja saada rahaa tilalle. Tyttäreni innostui myös myymään pieneksi jääneitä vaatteita tätä kautta ja tienaamaan myydyistä vaatteista itselleen rahaa.

Kun nyt jäin pohtimaan tätä itselleni tuttua kuviota eron jälkeen, kyse on todennäköisesti uudistumisen tarpeesta. Toki hautaan vaatteiden myynnin kautta ikäviä muistoja näkyviltä, mutta toisaalta luon vahvempaa minää. Ja jos nyt oikein heittäydytään syviin vesiin, olen lähtökohtaisesti aina hukannut itseni parisuhteissa. Kenties tämä vaatekaapin sisällön uudistaminen on minulle tapa löytää jälleen itseni?

Mutta jos et ole kokeillut vielä Vintediä, testaa. Minä en saa euroakaan tämän äpin hehkuttamisesta, mutta minulle tämä on ollut ihan loistava tapa päästä tavarasta eroon ja ostaa sitä lisää tilalle 😀

Lokakuun kuukausikatsaus

Välttelin taas viimeiseen saakka tämän kirjoittamista ja julkaisemista… Olin saanut perintörahat tililleni ja ajattelin, että tästä se lähtee, kunnes autoni joutui viikon aikana kahteen huoltoon. Ensimmäinen maksoi 668,50€, seuraava 900 euroa. Tähän päälle tulivat kaikki vakuutusmaksut sekä poikani viimeinen erä kielimatkasta (256,74€) koulun kanssa. Vaikka olen laskutililläni varautunut myös autohuoltoon, en kuuna päivänä uskonut, että autoon menisi 1568,50 euroa viikossa. Laskutili ei kattanut käytännössä kuin pojan matkan, vakuutusmaksut sekä osan (300€) autohuollosta.

Koska en ollut varautunut maksamaan yli tonnia autosta, olin tietenkin elänyt elävämpää elämää ennen huoltoja. Ajattelin hieman hemmotella lapsiani ja ostin heille ja itselleni vaatetta ja kun tuo auton huoltolasku tuli, loppu kuu olikin aika mustaa… Mutta tässä jonkinlainen kuukausikatsaus.

Tulot lokakuussa: 3 668,57€

Tulot koostuivat palkasta, elatusmaksuista, lapsilisästä sekä tavaroiden myyntituloista. Möin vaatteita Vintedin kautta ja niistä koostuvat myyntitulot, n. 200€.      

SÄÄNNÖLLISET MENOT:	€	YLIMÄÄRÄISET MENOT:	€
Yhtiövastike (sis. vesimaksun)	475,00	Nextory	19,99
Lainan lyhennys	551,00	Auto	1268,50
Sähkö	52,73	Vaatteet	721,86
Puhelin (oma + lasten) + netti	104,10	Apteekki	45,23
Netflix	9,49	Työpaikkaruokailu (eväät)	166,13
Spotify (perhe)	21,99	Aamutee	11,60
Ruoka- ja päivittäistavarat	863,92	Konserttilippu	89,90
Laskutili	500,00	VR	69,00
Lasten kk-raha	32,00	Alko	18,98
Lasten kuntosalijäsenyys	34,90	YTHS	35,60
Bensa	127,60	”Kaikki muu sälä”	638,40
Yhteensä	2 772,73		3 085,19

Jos ihmettelet järkyttävää summaa vaatteissa, se sisältää jo etukäteen hankitun puvun vanhojen tansseihin. Toki siinä on muitakin ostoja, mm. itselleni uudet vaelluskengät vanhojen hajonneiden tilalle, mutta tuo puku oli yllättävän kallis.

Menot lokakuussa: 5 857,92€

Ei tässä auta selitellä mitään. Luvut ovat mitä ovat ja vaikka autoon ei olisi mennyt sellaisia summia kuin meni, tuohon kaikkeen muuhun paskaan meni silti rahaa. Hävettää ihan törkeän paljon, koska minä en näytä saavan mitään otetta omaan talouteeni.

Sijoitukset	€
Lapset	30,00
Nordnet Suomi Indeksi	20,00
Seligson Pharma	30,00
Seligson Brands	30,00
Osakkeet	0
Yhteensä	110€

 

Varallisuus	30.9.25	31.10.25	Muutos
Osakkeet	0,00	0,00	0,00
Indeksirahastot	1.053,88	1 165,75	111,87
Hätävara-tili	7.003,85	20.008,03	13 004,18
Säästötili (hupitili)		400,00	400,00
Asunto	108.000	108.000	0,00
Kiinteistö	17.500	0,00	- 17.500
Asuntolaina	- 94.380,84	- 94.082,37	298,47
Yhteensä	39.176,89	35 491,41	- 3 685,48