Joulukuun kuukausikatsaus

Vuoden viimeinen kuukausikatsaus ja parhaan pyrkimykseni mukaan viimeinen kauhua herättävä katsaus. Ensi vuodelle on laadittu uusi budjetti ja testaan parasta aikaa ruokakulujen laskemiseksi kolmen viikon kiertävää ruokalistaa. En ota enää lapsia mukaan ruokakauppaankaan, koska heillä on tapana lätkiä ostoskärryihin huomaamattani kaiken näköistä.

Mitäpä tässä selittelemään sen koommin menoja. It is what it is.

Tulot joulukuussa: 4.559,64€

Tulot koostuivat palkasta, lomarahasta, elatusmaksuista, lapsilisästä, km-korvauksista ja myydyistä tavaroista.                                     

SÄÄNNÖLLISET MENOT:	€	YLIMÄÄRÄISET MENOT:	€
Yhtiövastike (sis. vesimaksun)	475,00	Työpaikkaruokailu (eväät)	130,41
Lainan lyhennys	551,00	Aamutee	1,60
Sähkö	61,38	VR	97,60
Puhelin (oma + lasten) + netti	151,50	Terapia	177,00
Netflix	9,49	Joululahjat	668,80
Spotify (perhe)	21,99	Ulkonasyöminen	89,15
Ruoka- ja päivittäistavarat	1180,87	Apteekki	26,98
Laskutili	500,00	Kampaaja	69,00
Lasten kk-raha	32,00	Oopperalippu	53,00
Lasten kuntosalijäsenyys	34,90	Pyörän korjaus	32,99
Bensa	218,21
Yhteensä	3.236,34		1.346,53

Menot joulukuussa: 4.582,87€

Sijoitukset	€
Lapset	30,00
Nordnet Suomi Indeksi	20,00
Seligson Pharma	30,00
Seligson Brands	30,00
Osakkeet	0
Yhteensä	110€

Varallisuus notkahti taas, sillä pitihän ne viime kuun luottokorttivelatkin maksaa…

Varallisuus	30.11.25	31.12.25	Muutos
Indeksirahastot	1.293,36	1.402,41	+ 109,05
Hätävara-tili	20.026,54	18.026,54	- 2.000,00
Asunto	108.000	108.000	0,00
Asuntolaina	- 93.791,42	- 93.491,44	+ 299,98
Yhteensä	35 528,48	33.937,51	- 1.590,97

 

The Closure

 

Tämä vuosi on ollut melkoinen. Ensimmäiset 9 kuukautta olivat pelkkää puhdasta vihaa, kolme kuukautta toipumista, uudesti syntymistä ja itseni tutkiskelua. Sanoisin, että loppu vuosi oli ihan parasta pitkään aikaan.

Vihani alkoi heti tammikuussa. Ostin joulukuussa 2024 asunnon, mutta myyjä ei meinannut lähteä asunnosta millään. Lopulta kannoin viimeiset tavarat hänen kanssaan pois, jotta pääsisin muuttamaan. Olin vihainen työlleni. Kotini seinät ovat kuorrutettu vihalla, maalilla, jota sudin seinä kerrallaan vihaten esihenkilöäni ja kahta kollegaani, jotka eivät tehneet töissä mitään. Hain kesätöitä ja sainkin kesätyöpaikan, jossa vihani jatkoi kasvuaan, kun Tinderissä roikkuvat kollegani eivät selaamiseltaan ehtineet tekemään oikeita töitä. Johdin elokuisena viikonloppuna kurssia, jossa olin ainoastaan vihainen. Materiaalitilaukseni oli muutettu, osa poistettu, kouluttajat riitelivät keskenään ja yksi kouluttajista kulki perässäni koko viikonlopun valittaen. Meidät unohdettiin myös hakea leirintäalueelta (ja myös viedä sinne). Tuon vihan saattelemana lähdin vielä saman viikonlopun päätteeksi viimeistä kertaa keikalle miesystäväni kanssa enkä arvannut, että tuolla keikalla otettaisiin yhteinen viimeinen kuva. Ero tuli minulle puskista ja vihani sai lisää jatkoa. Kunnes… opin, että ”Anger lets you know when it’s time to walk away” ja tästä lauseesta tulikin loppu vuoden matrani.

Vihasta vaihtui työpaikka. Uudessa työpaikassa minulla on ihan huiput työkaverit, työ vastaa koulutustani ja tykkään taas olla opettajana.

Vihasta lopetin kaksi vapaaehtoistoimeani. Toisessa istuin kerran kuukaudessa sihteerin roolissa kirjaamassa kerta toisensa jälkeen pöytäkirjaa, jossa ei ikinä päätetty mitään. Joka kuukausi ihan turhaa ajan tappamista. Ilmoitin, etten ole enää vuonna 2026 käytettävissä. Tuo elokuinen kurssiviikonloppu jäi myös viimeisekseni. 6 vuotta on yhdelle kurssinjohtajalle riittävä aika. Peruin loppu vuoden osalta kaikki sopimani kurssit, ja kun sain loppu vuodesta palkinnon vapaaehtoistyöstäni, totesin, että olen tällä saralla saavuttanut kaiken, mitä vain voin saavuttaa. Anger lets you know when it’s time to walk away.

Vihasta päätin myös sukulaissuhteeni tätiini, jonka kanssa perintökiinteistöä kaupiteltiin.

Vihasta luovuin sometileistäni ja kolmannesta vapaaehtoistoimesta, joka liittyi tiedottamiseen ja sitä kautta somettamiseen.

Seuraava matrani olikin ”I am no longer available for things that make me feel like shit.” Aamen.

Ero teki niin hyvää! Muistan vieläkin sen ensimmäisen viikonlopun eromme jälkeen, kun tajusin, että voin tehdä ihan mitä haluan ja milloin haluan! Enää ei tarvitse elää toisen aikataulujen mukaan! Ja niinhän minä tein. Päätin alkaa rakastaa itseäni.

Aloitin vuosien empimisen jälkeen talviuinnin. Varasin vuodelle 2026 kahdelle keikalle liput sekä liput elämäni ensimmäiseen oopperaan. Jälkimmäiseen olen halunnut mennä ”vain” n. 30 vuotta. Laitoin itseni ensimmäiseksi. Tein työmatkoista junalla juhlaa. Laitoin ruokavalioni kuntoon, aloin harrastaa liikuntaa. Pistin pikkujouluihin aivan kaamean glittermekon, joka nuoli kehoani. Vielä pikkujouluja edeltävänä aamuna mietin, että en voi ikinä lähteä tämän näköisenä. Kollegoiden ottamat kuvat illasta kertoivat toista. Katsoin kuvia ja totesin, että vau. Treeni näkyy ja minä näytän ihan pirun hyvältä. Aloitin terapian, jotta voisin jättää hyvästit kaikelle vihalle ja sille kiltille tytölle, joksi minut oli kasvatettu. Aloitin kirjoittamisen ja vaikka kirjaani ei ikinä julkaistaisikaan tai se ei ikinä valmistuisi, aloitin sen. Aloitin myös opinnot.

Ja ei, ei tämä täysin kivutonta ole ollut. Menetin erossa parhaan ystäväni. Miehen, joka vieläkin kuiskaa tiukoissa tilanteissa minulle lohduttavat sanat. Emme ole eromme jälkeen kertaakaan kohdanneet. Pitkään mietin laitanko hyvän joulun toivotukset, mutta silmiini osui teksti, joka osui ja upposi:

”Whoever abandoned you in the middle of the ocean,

has no right to know what the sharks did to you

or how you managed it to the shore”

…enkä laittanut viestiä. Eikä hän minulle. Joka kerta kun kaipaus iskee, muistan, miten minut ja lapseni ”heitettiin” ulos yhteisestä kodistamme elämäni synkimmällä hetkellä. Tai kun minulla oli vaikeaa, parisuhteemme päätettiin ilman, että olisin edes tiennyt miksi. Veikkaan, että vihani määrällä on mahdollisesti ollut jonkinasteinen vaikutus asiaan. Osaan minäkin katsoa peiliin ja nostaa käden pystyyn virheen merkiksi. Silti, asiat jäivät sanottamatta, eron syy kertomatta. Nyt kun aikaa on kulunut, eipä sillä syyllä ole enää minulle merkitystä. Paluuta entiseen ei enää ole.

Ensi vuoden stepit ovat

•  työpaikka heinäkuusta lähtien, kun työsopimukseni päättyy kesäkuun loppuun
• valmistuminen joulukuussa 2026
• talous kuntoon
• laatuaikaa lasten ja ystävien kanssa
• isomman kahvakuulan ostaminen

Osuipa silmiini vielä tällainenkin:

”Sometimes a perfect family is just a mama and her kids” 💖

Uskaltaisin ennustaa, että tästä tunnemyrskyisestä ja vuoristoratamaisesta vuodesta 2025 seuraa seesteisempi vuosi 2026, jossa myös tunteisiin perustuvat impulssiostokset jäävät tekemättä. Syksyn mittaan huomasin ostavani hyvää oloa itselleni. Olipa se sitten vaate, suklaa tai jokin naamarasva. Enää minun ei tarvitse myöskään ostaa keikkaliput kuin itselleni.  

Kuvan loi Copilot

Mitä parhainta Uutta Vuotta meille kaikille!

Vuosi 2025 lukuina

Olen kuukausikatsauksissa avannut minne rahani kuukauden aikana katoavat, mutta näiden ohella olen työstänyt exceliä, jossa näkyy oleellisimmat kuluerät koko vuodelta. Tämän excelin seuraaminen on ollut mieltä avartavaa, vaikkakin myös todella masentavaa. Tässä poimintoja vuodestani:

Tulot. Tuloni kuukaudessa ovat olleet keskimäärin 4.307,30 euroa. Ensi reaktioni on, että wow! Seuraava reaktioni on, että missä nuo rahat näkyvät? Eivät ainakaan sijoituksina… Tulot ovat koostuneet palkasta, lapsilisistä, elatusmaksuista, kilometrikorvauksista ja myydyistä tavaroista.

Ruoka- ja päivittäistavarat. Tämä kategoria sisältää ruuat, leivinpaperit, shampoot, vessapaperit ym. kulutustavarat. Vuoden aikana tähän on mennyt rahaa 10.491,70 euroa!!! Ja anteeksi vain, mutta kyllä se on tuo teini-ikäinen poika, joka tämän summan enimmäkseen kuluttaa. Teinipojan energiankulutus on jotain niin järkyttävää, ettei sitä voi käsittää, ellei sitä ole itse kokenut. Kuukaudessa keskimäärin tähän kategoriaan on mennyt 874,31 euroa.

Tein vertailua aiheen tiimoilta ja tämä summa näyttää olevan normaali meidän kokoisessa teiniperheessä. Pari kovempaa kuukautta ruuansuhteen oli tänä vuonna: kesä- ja joulukuut. Kesäkuussa oli nuorimmaisen rippijuhlat, jonne valmistin itse kaiken sekä joulukuussa luonnollisesti joulu.

Jos taas laskennassa huomioidaan ulkona syömiset sekä työpaikan eväät, summa on kuukaudessa 1.008,17 euroa. Aika paljon tulee kuukauden aikana vedettyä suusta alas...

Asuminen. Asumisen kategoria kattaa asuntolainan, yhtiövastikkeen, kolmen hengen veden kulutuksen ja sähkön. Tähän menee kuukaudessa keskimäärin 1.100,46 euroa. Mielestäni ok-summa. *Kotivakuutus menee suoraan laskutililtä, siksi sitä ei huomioida tässä.

Viihde. Jos jostain olisi pakko karsia, se olisi tämä osio. Viihteeseen lukeutuvat netti, puhelinliittymät, joulukuusta alkaen minun puhelimeni osa-maksu, Netflix, perhe-Spotify sekä neljänä kuukautena ollut äänikirjojen suoratoistopalvelu. Vuodessa tähän on mennyt 1.662,48 euroa, mikä on kuukausitasolla 138,54 euroa!!! Yritin kerran irtisanoa jo Spotifytä, mutta tyttäreni huusi niin monta päivää putkeen, että totesin perherauhan säilyvän, jos vain kiltisti pidetään tuo Spotify. Ja kyllä me kaikki sitä kuunnellaankin… Taidan jopa exäänikin vielä pitää mukana tässä palvelussa. Välillä tosin mietin mikä järki on pitää kotona nettiä, kun puhelimestakin sen löytää, mutta arjen sujuvoittamiseksi taitaa olla järkevää kuitenkin pitää sitäkin vielä…

Koti. Alkuvuodesta 2025 tuli remontoitua omaa uutta kotia. Summa 4.052,17 €. Tuolla summalla ostettiin aika monta maalitölkkiä, hieman tapettia sekä huonekaluja sisälle ja ulos.

Ulkonasyöminen. Tämä on myös asia, josta voisin helposti karsia. Välillä on vain niin pystyyn kuollut perjantaina työpäivän päätteeksi, ettei pysty eikä kykene ruokaa laittamaan. Sitten ollaan vain tilattu kotiin ruokaa. Toki olen käynyt kavereiden kanssa kahvittelemassakin tai vanhan työporukan kanssa syömässä. Summa vuodessa 693,53, kk-tasolla 57,79 euroa.

Vaatteet. Vaatteisiin on nyt mennyt itsellä rahaa työpaikan muutoksen myötä. 1.987,06 euroa vuodessa, kk-tasolla 165,59 euroa. Minusta tämä on liikaa, en tiedä mitä te muut ajattelette? Vai onko ok-summa kolmen hengen taloudessa?

Bensa. Vihaan tankkaamista. Vihaan, miten eurot vain valuvat letkua pitkin autooni, jota on korjattu enemmän kuin tarpeeksi tänä vuonna. Tankkaan autoani keskimäärin 99,19 €/kk.

Junamatkat (töihin). Kuljen mielelläni junalla töihin, mutta koska joudun ohjaamaan opiskelijoita pitkin pitäjiä työssäoppimisen merkeissä, joudun myös käymään töissä autolla, minkä johdosta liikkumiseen menee törkeän paljon rahaa. Viiden kuukauden aikana junalippuja tuli ostettua 775,20 eurolla, kk-tasolla 172,06 eurolla. Junalla kulkeminen tulee huomattavasti halvemmaksi kuin töihin ajaminen autolla. Toki pääsisin vielä edullisemmin kimppakyydeillä, mutta minun on pakko saada palautua töistä työpäivän päätteeksi. En pysty hyppäämään täyteen autoon ja olla sosiaalinen vielä sosiaalisen työpäivän jälkeen. Junalla liikkuessa säästän myös aikaa tunnin päivässä automatkoihin verrattuna.

Rahastot. Olin aidosti hämilläni, kun sain rahastoissa tonnin rajan ylitettyä. Ajattelin, ettei se ole mahdollista näin pienillä kk-sijoituksilla, mutta niin vain rahastojen arvo nousi +937,44 euroa vuoden aikana.

Hätävaratili. Hätävaratilille siirtyivät perintökiinteistön myynnistä saatu osuuteni. Tammikuuhun verrattuna +14.026,54 euroa.

Asuntolaina. Asuntolainani on elänyt vuoden mittaan. Taloyhtiön velkaa tuli kuittailtua kahdessa erässä ja tuntui, ettei asuntolaina kutistu mihinkään. Vuoden aikana asuntolainaa tuli maksettua vain 3.494,05 euron verran. Tätä pitänee hieman tarkastella, koska mielestäni summa on tosi vähän. 

Kuvan loi Copilot

Edellä on kuvattu selkeimmät osiot, minne se raha on vuoden aikana liikkunut. Tästä litaniasta puuttuvat esimerkiksi keikkaliput, apteekkikulut ja terveydenhuoltoon menneet kulut. Voisi sanoa, että tämä on ”siistitty” versio rahan menosta.

Tätä vuotta kuitenkin kuvastaa jatkuva ahdistus rahasta. Joka kuukausi rahat ovat loppuneet kesken ja ei siinä auta muu kuin peiliin katsominen. Kiireessä ja väsyneenä tulee välillä tehtyä todella typeriä ratkaisuja. Toinen merkittävä asia on, että kun vaihdoin etätöistä lähitöihin toiselle paikkakunnalle, liikkumiseen ja eväisiin meni enemmän rahaa kuin mitä palkassa voitin. Mutta kyllä se tästä lähtee taas ensi vuonna. Budjettiin on ensi vuodelle huomioitu tarkemmin menoja ja sen pitäisi olla aika realistinen.

 

 

Blogi täyttää vuoden

Vuosi sitten kirjoittelin ensimmäiset tekstini tähän blogiin ajatellen, että noinkohan kukaan blogeja enää tänä päivänä lukee. Näköjään vielä lukee: 57.000 kertaa kiitos tästä! 

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja tämä blogi on jatkoa 5 vuotta sitten lopettamalleni blogille, joka näköjään löytyy vielä joidenkin bloggaajien lukulistalta 😊 Harmi, että jouduin sen blogin suhteen aikoinaan pistämään pillit niin sanotusti pussiin, mutta onneksi voi aina aloittaa alusta, kuten voi aloittaa myös vaurastumisen.

Bloggaaminen auttaa itseäni paitsi ymmärtämään paremmin minne se raha katoaa, myös  pohtimaan minne sitä rahaa kannattaisi sijoittaa. Häpeää voi myös piiloutua kivasti anonyymiyden taakse 😉

Tänä vuonna ei vielä huippulukemiin päästy sijoituksissa, eikä varmasti vielä ensi vuonnakaan, mutta pikku hiljaa... Iso juttu oli jo päästä eroon perintökiinteistöstä ja saada rahastoihin tuhannen euron verran sijoituksia. 

Vuoden suosituimmat tekstit ovat olleet:

1. Uuden vuoden lupauksia
2. Joulukuuta 2024
3. Kun suku on pahin
4. Kaksi irtisanoutumista ja uusi työsopimus - päivässä
5. Sijoitustavoite

Kuvan loi Copilot. Kurre kiittää ja kumartaa!

Joulun hintalappu

 

Loma. Ah, mikä tekosyy olla tekemättä mitään, kunnes… huomaat, että joku on mällännyt autosi takavalon ja puskurin (omavastuu 200€) ja seuraavan kerran kun istahdat autoon, huomaat eilen tuulilasiin lentäneen kiven halkaisseen kuskin puolelta tuulilaskin (omavastuu 200 €). Jos viime lomalla meni 1600 euroa autoon, tällä lomalla menee ”vain” 400€ + olen sitoutunut viemään autoni päiväksi huoltoon. En tiedä mikä musta pilvi leijuu pääni päällä, mutta autosta on tullut riesa. Kuukausi sitten asennettu opetuspoljin on edelleen käyttämättä, koska poljin sotkee autoni jarruja pitäen jarrut kaiken aikaa päällä ja ohitustilanteessa on jo kertaalleen meinannut henki lähteä, kun auto ei kiihtynytkään, vaan iski jarrut päälle. Tätäkin fiksaillaan tänään lisää.

Mutta jos unohdetaan auto ja katsotaan mitä joulu maksaa tänä vuonna? Kun aikoinaan tuli lupauduttua kummitädiksi useammalle lapselle, en arvannut, että manaan tätä riemua vuosittain kahdesti: syntymäpäivä + joulu. Kun lapset olivat pieniä, lahjat olivat myös pieniä, mutta iän myötä on tuntunut, että paine ostaa kalliimpaa on vain noussut. Eräs ystäväni on tehnyt kunnon kilpavarustelun jo asiasta.

Tänä vuonna kahden kummilapseni täytettyä 15, päätin, että nyt riittää. Yleensähän kummius päättyy rippikouluun, mutta erään nuoren äidille tämä ei nyt mennyt läpi… Niinpä ehdotin, että jospa ostetaan ihan itse lapsillemme se, mitä he tarvitsevat ja sanotaan, että tämä on ”Maija-kummilta”. Olemme tähän asti siirtäneet joko rahaa lastemme tileille tai ostaneet lahjakortteja milloin mihinkin kauppaan tai yrittäneet toteuttaa nuoren toiveita epäonnistuen siinä, joten en näe mitään järkeä enää lahjojen ostamisessa. ”Mutta kun meidän Jorma-Petteri ei sitten saa lahjoja muilta kuin minulta”, oli tämän ystäväni ainoa argumentti. Hitto, minulla ei ole sukua jäljellä kuin sisareni verran eivätkä lapsenikaan odota ”Maija-kummin” joululahjaa. Eihän joulussa ole kyse pelkästään lahjoista! Itsestäni on tuntunut jo vuosia siltä, että olen vain lahjakummi kahdelle kummilapselleni.

Yksi kummilapsistani on jo aikuinen, mutta hän on sisareni lapsi ja aina ollut kuin omani. Hänelle olen siirtänyt jo vuosia aina saman summan jouluna, 50 €. Joka vuosi nuori mies kiittää toivottaen hyvät joulut. Kukaan muu kummilapsistani ei edes kiitä. Toinen kummilapsi, jolle olen ainoastaan lahjakummi, asuu Lapissa eikä minua ole kutsuttu ristiäisiä lukuunottamatta kuluneen 10 vuoden aikana yksillekään syntymäpäiville. Olemme tavanneet viimeksi ehkä 7 vuotta sitten? Hänen lahjaansa meni 20 €. Sitten on vielä aiemmasta avioliitostani elämässäni säilynyt tytärpuoleni, jolle olen ostanut joka vuosi joululahjan, koska hän on kuin oma tytär, lahjojen hinta 37,80 €.

Kerroinkin jo aiemmin, että ostin lapsilleni Black Friday-tarjouksesta uudet puhelimet, joten lasteni joululahjat ovat siten erittäin hintavat. Tyttären lahjat maksoivat 800,20 € ja pojan 810,69 €. Kuulostaa kamalalta, mutta koska joutuisin muutenkin ostamaan boksereita, t-paitoja, sukkia, alusvaatteita, farkut ja hanskoja, olen tylsä äiti ja annan ne joululahjaksi. Hamstraan alennusmyynneiltä tarjouksia, joita piilottelen vaatehuoneessani, kunnes joulu tulee. Tytär saa myös hajuveden ja poika uuden parranajokoneen, ja molemmat saavat uusiin kännyköihinsä panssarilasit sekä suojakotelot. Eli kaiken tämän olisin joutunut ostamaan jossakin vaiheessa joka tapauksessa. Nyt toivon saavani rauhan hetkeksi vaatteiden ostosta, kun perusasiat on ostettu jouluksi. Tästä kaikesta nyt sitten meikäläinen arpoo, että minkä lahjan se ”Maija-kummi” on ostanut. Ehdotin kiusallani bokseripakettia, mutta ”Maija” ei lämmennyt. Ei varmaan ollut tarpeeksi kallis lahja? 😜

Lahjojen lisäksi ruokaan ja joulukukkiin on mennyt rahaa. Suklaa on ollut älyttömän kallista ja niinpä ryntäsimme Rustaan, kun Rusta ilmoitti myyvänsä kolme rasiaa suklaata kympillä. Aika moni muukin oli tämän saman mainoksen nähnyt ja jäljellä ei enää ollut kuin kahta makua… Ruokaostokset + pari hajusinttiä: 261,74 €.

Koko joulun hintalappu siis: 1.980,53 €. Ei lisättävää.

Jännä, miten iskee ahdistus heti, kun näitä lukuja vetää viivan alle… Ahdistaako sua oman joulusi hintalappu?

Kaikesta huolimatta oikein rentoa ja rauhallista joulua kaikille!

Ensi vuoden budjetti

Kulunut vuosi on ollut rahankäytön osalta aika kaaoottinen. Ostin uuden asunnon, jossa kodinkone toisensa jälkeen sanoi riks-raks-ja poks, tein remonttia, vaihdoin työpaikkaa joutuen (vai päästen?) hankkimaan uusia (käytettyjä) vaatteita, koska etätyön kuluttamat pieruverkkarit eivät antaneet hääppöistä asiantuntijakuvaa… Lisäksi tulivat työmatkakulut ja omakustanteinen lyhytterapia, jotka söivät syksystä melkoisen summan sekä esikoiseni koulun järjestämä kielikurssi. Asiaa ei myöskään auttanut järjetön veroprosentti, jonka takia nettopalkka tuntui onnettoman pieneltä. Tosin, eipä tuo nettopalkka ihan hirveästi tule nousemaan veroprosentin alenemisen myötä, vähän kuitenkin.

Ensi vuoden budjettia laskeskellessani täytyy muistaa, että ensi vuosi tulee muuttumaan tulojen suhteen jonkin verran kesäkuun jälkeen. Esikoiseni täyttää 18, jolloin lapsen isän elatusvelvollisuus ”päättyy”. Jännityksellä tulen odottamaan aikooko isä osallistua lainkaan lapsensa kuluihin vai maksanko itse kaiken. Nykyinen elatusmaksu on muutenkin ollut ihan vitsi, mutta ei siitä sen enempää. En jaksanut taistella asiasta, joten turha asiasta valittaa. Lapseni tuntuvat hyvin tiedostavan, että isältä on turhaa odottaa yhtään mitään, joten eiköhän kaikki kulut kaadu minun niskaani. Mutta ei anneta sen lannistaa! Työsuhteeni päättyy kesäkuun loppuun, joten mitä tahansa saattaa tapahtua tuloissani loppu vuoden osalta.

Tammi-kesäkuu tulisi näyttämään about tältä:

Tulot: 3.687,93 € (tulot koostuvat palkasta, lapsilisästä sekä kahden lapsen elatusmaksuista)

Menot, jotka lähtevät palkkapäivänä maksuun:

-            Asuntolaina 551,50 €

-            Yhtiövastike + vesi 475 €

-            Liittymät, netti, puhelimen osamaksu 151,50 €

-            Netflix 9,49 €

-            Spotify 21,99 €

-            Sähkö n. 70 - 80 €

-            Nuoren kuntosalimaksu 34,90 €                                                                               

Yht. 1.324,38€

Menot, jotka lähtevät palkkapäivänä laskutilille ja josta ne maksetaan, kun niiden aika on:

-            Kotivakuutus 16,45 €

-            Autohuoltoon varautuminen 50 €

-            Autovakuutus 42,33 €

-            Rengashotelli 14,83 €

-            YHT 10,25 €

-            2 x piilaritilaus 48,28 €

-            Nuoren psykoterapia 170 €

-            2 x järjestömaksut 6,05 €

-            Nuoren koulun järjestämä ulkomaanmatka 50 €

Yht. 408,21 €, mutta siirretään 500 €, jolloin 91,79 € jää esim. rikkoutuvaa kodinkonetta, vaatteita tai vaikkapa joululahjoja tmv. varten

Muut menot:

-            Nuoren kk-raha 32 €

-            Lasten rahastot 2 x 15 €

-            Ruoka (sis. eväät töihin) 900 €

-            Bensa 70 €

-            VR 247,57 €

-            Lyhyt terapia 216 €

-            Siedätyshoito 115 €

Yht. 1.610,57 €

Mitä jäljelle jää sijoitettavaa: 252,98 €

Tässä budjetissa olen yrittänyt nyt huomioida aivan kaiken. ”Uutuutena” tähän kaikkeen tulee vuoden osamaksulla ostamani puhelin vanhan hajotessa, nuorimmaisella alkava siedätyshoito vaikeaan siitepölyallergiaan ja oikein lasketut työmatkakulut 30 sarjalipun hinnalla (tähän on laskettu 22 työpäivän mukaan hinta). Lisäksi esikoiseni lähtee toiselle ulkomaankomennukselle, kielimatkalle, ensi syksynä lukion kanssa. En voi olla maksamatta, koska itse menetin kaikki nämä tilaisuudet aikoinaan ja totta kai sitä äitinä haluaa tarjota lapselleen ”kaiken mahdollisen”. Käyttörahat nuori saa itse kustantaa kesätyörahoistaan.

Lyhyt terapiani päättyy maaliskuussa, joten sieltä vapautuu tuo 216 € aikanaan. Jos mietit, että kylläpä menee terapiaan rahaa, niin kyllä. Menee. Jos mietit miksi, niin kannattaa lukaista blogini ensimmäiset tekstit, sieltä saa osviittaa.

Asenne on nyt se, että tuo laskutilin 91,79 € on se summa, joka on ns. hupirahaa.

Mistä sitten luovun verrattuna tähän vuoteen?

Päätin luopua aamuteestäni ennen junaan nousua. Joka 5. tee oli ilmainen, mutta viikossa maksoin teestä silti 6,40 €. Tuolla summalla saan ostettua aika monta teepakettia kotiin.

Tarkastelin myös töihin ostamiani eväitä. Yleensä ostan lounassalaatin, pari banaania, proteiinirahkan ja smoothien. Nyt huomasin, että summa tippuu aika lailla, kun jätän smoothien väliin. Tuo smoothie maksaa n. 4 €, joten säästöä viikossa tulee jo 20 €. Työrepusta löytyy aina tarvittaessa myös Lidlin halpoja välipalapatukoita, joilla selviää kotiin saakka.

Aika paljon voisi jäädä sijoitettavaa enemmänkin, jos ei olisi minusta riippumattomia menoja.

Menetkö itse vanhalla budjetilla vai tuleeko sinulle muutoksia uuden vuoden myötä?